Hilma ja Rico

 Kiireinen on ollut lokakuu tähän asti ja tahti kiihtyy. Tänään paistaa aurinko pitkän harmaan ja sateisen jakson jälkeen. Pakkanen voittaa sadekelit mennen tullen vaikka lämmöstä nautinkin kaikkein eniten.

Koska mulla ei ole kotona vyyhdinpuita jotka kieltämättä olisi ihan kätevät, on viriteltävä erilaisia systeemejä jotta hommat hoituu. Vyyhdit tuppaa silti olemaan aina solmussa.

Tässä esimakua puissa olevista matontekeleistä. Toinen on makuuhuoneeseen, mutta tuota vaaleanpunaista räsymattoa täytyy miettiä mistä paikkansa löytää. Laitan myöhemmin kuvia kun saan ne valmiiksi.

Viidentoista vuoden käytön jälkeen on tyynyliinat aika riekaleina, mutta piti ottaa talteen nuorempana väsäämäni kirjailut. Kaikkea sitä onkin tullut kokeiltua. Enemmänkin tein, mutta olen ehkä heittänyt ne jo pois aiemmin. Jotkut saattavat nähdä noissa tuoleissa jotain tuttua...

Sitten jokunen koirakuva: Hilma on ekassa kuvassa äitini luona käymässä ja heti löytyi kaveri sohvan selkänojalta, jonka vieressä oli hyvä ottaa päiväunia.

Meillä oli yökylässä ihana pieni 10 kk ikäinen cotonpoika Rico. Rico on pitkässä turkissaan aivan eri maata kuin Hilma, mutta muuten on yhtä valloittava persoona ja hellyyden kipeä koiruus.

Kuvat tuskin kaipaavat enempiä selittelyjä.

 

Rico vietti hyvin paljon aikaa peilin edessä, mikä oli jokseenkin huvittavaa. Keikisteli siinä ja käänteli päätään, tarkasteli itseään joka kulmalta.

                      Joskus pitää nousta ylemmäksi että näkee ulos ikkunasta.

Värejä

Väriä synkkyyteen! Hedelmien edessä on pieni veistos jonka ostin tuttavan kautta. Harmikseni se oli osittain ruostunut kesän aikana kosteahkossa varastossa, täytyy kysyä Googlelta miten sen voi putsata pois ellei joku ystävällinen kertoisi täällä mulle. 

Sain ystävältä vanhan kasviprässin, jonka väliin keräsin auringonlaskun värisiä lehtiä kuivumaan. Niistä voipi askarrella sitten jotain joskus, vaikka perinteisesti kortteja. Prässin välistä löytyi vanhoja sanomalehtiä ja kasveja.

AAAAHHHH vihdoinkin pääsin mielihommiini. Koska kokosin puut uudelleen ja uusin kaikki nyörit, aikaa on mennyt jo pari päivää vain näissä puuhissa. Kamalasti solmuja ja oikeanmittaisia naruja, mutta kun nyt teen ne kunnolla, ne kestää kauan. Vanhat narut oli ties kuinka vanhoja.

Sitten kun aloittaa, ei malta lopettaa. "Teen vielä tämän vaiheen" ja vaiheita riittää! Illalla meni kymmeneen asti kun en malttanut olla tekemättä alkusolmuja. Tänään pääsinkin jo kutomaan. Meneillään on mattokokeilu eri värisillä loimilangoilla ja eri tiheyksillä. Samalla testaan eri materiaaleja malliin, jollaista en ole tehnyt ennen. Kerron projektista myöhemmin lisää.

 

Älkää piitatko rajuista väreistä. Ei nyt ollut parempiakaan trikookuteita tarjolla. Ai niin, mulla oli pingotinongelma kun yksi oli liian leveä ja toinen liian kapea, mutta porasin kaksi uutta reikää toiseen. Hah, kyllä naisetkin voi osata kun on hätä. Muuten vielä muistinkin miten kankaan rakennus tapahtuu, ihme kyllä. On taas edellisestä kerrasta aikaa. Varmasti kuukauden työharjoittelu viime keväänä näissä hommissa auttoi saamaan rutiinia joka tulee selkäytimestä.

Hilma ja pupu

Pakko kai tämä on tännekin laittaa. Eilen Sissi kuritti Hilman inhoamaa kumipupua niin rankasti, että se sai pillin hiljenemään. Tänä aamuna sitten ei ole muuta tapahtunut kuin kamalaa veuhaamista pupun kanssa. Edes aamulenkille en saanut koiraa. Jouduin ottamaan pupun nyt pois, kun se taisi syödä pupulta hännän, eikä kumi ehkä kovin hyvin elimistössä sula..

Aluksi nauratti tuo vöyhötys, mutta pupusta tuli samanlainen pakkomielle kuin isosta jalkapallosta, Hilma sekoaa täysin kun saa sellaisen jahdattavaksi eikä älyä lopettaa. Jospa kohta päästäis lenkille.

Mukavaa viikkoa kaikille.

Sadetta

Tanssii tähtien kanssa-ohjelma on muodostunut meidän sunnuntai-iltojen rentoutumisriitiksi. Samalla saadaan juteltua viikon tapahtumat ja sovittua seuraavan viikon menot ja puuhat. Illan päättää Uuno Turhapuro ja uutiset. Sitten on viikko paketissa. Sunnuntait on varmaan monilla vähän turhauttavia ja ahdistaviakin päiviä, kun tietää että aamulla taas kello herättää liian aikaisin. Ainakin itselläni on tuoreessa muistissa nämä tunteet.

Hassu piirre minussa on ollut aina se, että tykkään haastatella ihmisiä kaikenlaisista asioista. Mietin jo, että olisiko mun seuraava työ gallupkyselijä. Onkohan tuo höhlä taipumus alkanut lapsuuden kirjeistä kavereiden kanssa: "Montako kumia sulla on pöydällä?", "Montako kirjekaveria sulla on?", "Ketkä on kolme kivointa poikaa teidän luokalla?", "Entä tyttöä?" jne.

Lapsuudesta puheenollen, muistaakohan lapsuudenystäväni Piia vielä kun tuhrittiin kerrostalon seinään tuoreella saumamassalla "Dingo" ja "Quuppa" ym.. (kommenttia odotellen.........) En edes tiennyt mitä ne tarkoitti mutta kirjoitin kun osasin.. Äiteelle valehdeltiin että puistossa oli liukumäki maalattu ja siksi ollaan ruskean töhnän peitossa. Voi äly ja väläys. Olis kiva kuulla muiltakin hauskoja lapsuuden pöhköyksiä.. Niitähän riittää takuulla kaikilla.

Tänään oli taas mukava päivä surkeasta säästä huolimatta. Aamulla tavattiin jo ystäviä ja iltapäivällä saatiin vielä vieraita. Hilman sisko ja muu porukka tuli käymään. Yritin saada kuvia, mutta eihän noista hyviä saanut. Ihania karvakamuja kuitenkin kaikki. Voisin perustaa oman coton de tulear-hoitolan, siksi coton koska ollaan allergisia muille koirille, mutta rakastan koiria ihan mahdottomasti.

Marita toi kauniin tuoksulyhdyn tuliaisena. Kiitos siitä, laitoin illaksi lavendeelit tuoksumaan.
Kynttilät ei ole ollenkaan turha juttu, vaikka uskon monen miehen (ja ehkä naisenkin) niin väittävän. Tästä tuli mieleen kun vuosia sitten eräs ystävämme (joka oli silloin yh-isä) tuli meille poikansa kanssa. Poika joka oli silloin ehkä 4 v, totesi heti: "Liikaa kynttilöitä, vain yksi riittää!" Että näin. Ehkä niitä silloin saattoi olla liioitellun paljon.. vai voiko niitä olla liikaa?? Valoisaa alkavaa viikkoa ystäville!

Tahkolla

Hyvää lokakuuta kaikille. Toivon syysmasennuksen kourissa oleville voimia, tiedän monia ystäviäni jotka ovat aika lujilla nyt.

Tallinnan matka on tehty viikko sitten ja miehen kanssa vietettiin sen jälkeen muutaman päivän loma Tahkolla ja Kuopion suunnassa. Vaikka sadetta luvattiin joka päivälle, ei kastuttu kertaakaan ja saatiin nauttia ruskasta luonnossa. Lepo oli tarpeen ja sitä saatiin niin runsaasti, että tänään onkin jo ollut yhtä hyörimistä kotona. Mieskin lähti ihan hyvillä fiiliksillä taas töihin.

Oltiin ainoat asiakkaat Ukkotahko-ravintolassa. (Nykäsen Matti oli ollut edellisenä iltana esiintymässä, voi miten huono ajoitus meillä!!!) Jättimäinen kangas autourheilua isoilla äänillä ja tunnelmalliset kynttilät.. minä luin facebookista "mitä maailmalla tapahtuu" ihan rauhassa ;)

    Puijon tornissa ylhäällä ja alemmassa kuvassa Tahkorinteen juurella

   Tahkolla on tyypit kesätöissä, takarinne oli täynnä sarvipäitä.

Kotimatkalla poikettiin pikaisesti Ikeassa, tai voiko sieltä koskaan kovin äkkiä selvitä...?! Ostettiin keittiön seinälle hylly ja eurolla makkariin pieni peili, jonka jo tuunasin mosaiikkipaloilla, vastapäisen seinän tapetti näkyy peilissä.
 

Pala kerrallaan valmistuu kotimme. Ei ole vielä mikään huone ihan niin valmis, että voisin ottaa "jälkeen-kuvia". Ensi viikolla saatan jo päästä kuvailemaan. Harmittaa kun meillä on hyvin vähän kuvia huushollista vaikkapa niiltä ajoilta kun tänne muutettiin milleniumin jälkeisenä keväänä. Olisikohan kenelläkään ystävistä? Jos löytyy, niin ilmoitelkaahan. Tuoreemmatkin toki käy.

Tallinnan reissusta sen verran, että koskaan en ole käyttänyt niin vähän rahaa siellä kuin nyt. Edes Karnaluksista en ostanut muuta kuin yhden mosaiikkikirjan. Viime kerralla ostin kudontakirjan. Tuo mosaiikkikirja on huippuhyvä, hintakin vain 14 euroa eikä sitä tietääkseni löydy suomenkielisenä.
Nyt lähden kantamaan kangaspuiden osia sisälle, varmistan näin ettei tekeminen lopu.