Mattoja ja maisemia

Nyt onkin kerääntynyt koneelle paljon kuvia, loppukuun kuulumiset tulee nyt kerralla. Tällä viikolla olin harjoittelemassa tapetointia ja menin taas askeleen eteenpäin uuden oppimisessa.

Vihreä-ruskea-valkoinen matto on ollut kaapissa kaksi vuotta. Se oli ensimmäisen kudontakurssin loimen loppu, kokeilin siihen sidoksia omasta päästäni täysin vasta-alkajana. En oikein vieläkään tiedä mitä mieltä siitä edes olen, mutta kaappiin se menee takaisin..

 Huomaatte varmaan että kaikki matot on testattu koiran toimesta. Höhlä :)

Seuraavat matot ovat ihan uusia tämän syksyn satoa.

 Pikkuinen matto johon kokeilin vhs-nauhaa. Hiiri sai tämän maton.

Tämä matto matkaa mukanani huomenna Helsinkiin. Se saa hyvän kodin ja sopii sisustukseen.

  Viimeiset syksyiset kuvat ennen lumen tuloa

Muistakaahan heijastimet! Myös kaupungissa vaikka katuvalot olisikin, ei autoilija silti huomaa mustiin pukeutunutta jalankulkijaa.

Olin 18.11 Tampereella Silkkivillan (Äänekoskella) järjestämällä bussimatkalla kiertämässä Kädentaitomessut. Viidessä tunnissa ehdittiin juuri sopivasti kiertää molemmat hallit ja nähdä hieno muotinäytöskin. Kuvassa Jukka Rintalan asuja. Myös taustaelementit on Rintalan käsin maalaamat. Kauniit värit ja herkät kuviot.

Messuilta tarttui mukaan monenlaista, mm. Riimingan pussukka ja laukku sekä Korumetsän koru, jota tuijotin hypnoottisena jo keväällä toisilla messuilla. Lisäksi ostin paperinarua, kirjoja, mattosukkuloita ja muuta pientä. Tunnustan että tuhlasin, ehkä on parempi jättää messuilut hetkeksi. Keväällä sitten seuraavan kerran Jyväskylään.

Matkalla voitin linja-autossa röyhelölankakerän. Messuilta ostin sitten puikot jotta pääsin heti kokeilemaan. Vieressäni istuva rouva teki sattumalta samantapaista huivia ja näin ollen osasi opettaa minuakin. Purin kokeilun ja jätin langan odottamaan parempaa hetkeä. En ole koskaan pitänyt noista röyhelöhuiveista enkä edelleenkään pidä, mutta olipa hauskaa neuloa sitä. Tein huivin eilen päivässä. Mistähän huivi löytää paikkansa, ei ole ihan omaa tyyliäni..?!

Ai niin, olipa meillä mukava Coton de tulear-aiheinen tapaaminenkin eräänä lauantaina. Osallistujia oli 15 koiraa + ihmiset. Kierrettiin kauniissa harjumaisemissa lenkki ja osa jäi paistamaan lopuksi makkaraa. Mukavaa oli ja säästyttiin sateeltakin, vaikka sinä päivänä satoikin ihan lähettyvillä.

Lopuksi muutama kuva lapsuuden maisemista, jotkut teistä tuntevatkin paikat. Vuosien tauon jälkeen palasin "juurilleni" ja täytyy sanoa että iski haikea olo, mutta se lienee tavallinen tunne tällaisissa paikoissa.

 Ensi kesän uimakelejä odotellessa, mukavaa talvea kaikille. 

P.S. Edellinenkin talviturkki jäi heittämättä.

Hand made

Laitan nyt tänne vihdoin kuvat, jotka ovatkin olleet Facebookissa esillä jo kauan. Tässä satunnaisessa järjestyksessä joitain oppimiani tekniikoita ja niiden toteutuksia. En selittele kummemmin, kysykää jos joku mietityttää. :)

        Lasinsulatus

        Kuvansiirto 

        Huovutus

  

        Kudonta

         
        Mosaiikki

 

         Muuta

 

Kuvassa näkyvän liinan on painanut käsin Heidi Sinervä

Ensi lumi

Lumi tuli lokakuun lopulla yhtenä yönä ja pari viikkoa saatiin siitä nauttia. Viime yönä se suli pois ja nyt sataa räntää. Yök. Onneksi on niin paljon sisähommia että ei niin harmita. Olen ollutkin ihmeen ahkera viime viikkoina jatkuvasta väsymyksestä huolimatta. En ole vielä saanut mitään kuitenkaan valmiiksi, että ei tässä ole mitään näytettävää vieläkään. Seitsemän mattoa olen kuitenkin saanut jo puista pois, eli nyt enää viimeistelyhommat vievät aikaa. 

Alkuun taas Hilman riemua lumen ja talven tultua. Olen muuten pahoillani jos kuvat on jotenkin vinksahtaneet. Edellisessä kirjoituksessa tämä ohjelma heitti ne mihin sattuu vaikka yritin keskelle tähdätä ja jotenkin muka symmetrisesti....

 

Annan nyt kuitenkin ihan pienen välähdyksen keskeneräisistä projekteistani. Hilmahan on aina apuna mitä tahansa teenkin, tässäkin varmaan pitää reunaa paikallaan että sitä on helpompi päätellä.

 

Retro räsymatto on tehty sillä idealla, että ei ole yhtään minun tyylinen mutta katsotaan mistä löytää aikanaan kodin. En voi muutenkaan tehdä kaikkia mattoja itselleni, lattia- ja säilytystila loppuu.

Olen saanut nauttia puuhellan lämmössä keitetystä kahvista nyt joka aamu, eipä voi aamut juurikaan paremmin alkaa. Meillä oli puuhella aikoinaan entisessä talossa ja nyt lähes 13 vuoden jälkeen saatiin taas hella, jossa on leivinuuni samassa. Sitä on kylläkin vasta lämmitelty, ei tehty ruokaa. Uskon että pian kokeillaan.

 Välillä innostun leipomaankin, nämä suolaiset herkut meni muistotilaisuuteen viime lauantaina.

 Lopuksi vielä arvoitus: miksi olen kerännyt pajua ja pätkinyt sitä kuivumaan? Jospa se joskus selviäisi.. myös itselleni :)