torstai 29. marraskuuta 2012

Mattoja ja maisemia


Nyt onkin kerääntynyt koneelle paljon kuvia, loppukuun kuulumiset tulee nyt kerralla. Tällä viikolla olin harjoittelemassa tapetointia ja menin taas askeleen eteenpäin uuden oppimisessa.




Vihreä-ruskea-valkoinen matto on ollut kaapissa kaksi vuotta. Se oli ensimmäisen kudontakurssin loimen loppu, kokeilin siihen sidoksia omasta päästäni täysin vasta-alkajana. En oikein vieläkään tiedä mitä mieltä siitä edes olen, mutta kaappiin se menee takaisin..




 Huomaatte varmaan että kaikki matot on testattu koiran toimesta. Höhlä :)
Seuraavat matot ovat ihan uusia tämän syksyn satoa.


kudottu matto


ontelokude


kudottu matto

 Pikkuinen matto johon kokeilin vhs-nauhaa. Hiiri sai tämän maton.




kudottu matto


Tämä matto matkaa mukanani huomenna Helsinkiin. Se saa hyvän kodin ja sopii sisustukseen.




  Viimeiset syksyiset kuvat ennen lumen tuloa






Muistakaahan heijastimet! Myös kaupungissa vaikka katuvalot olisikin, ei autoilija silti huomaa mustiin pukeutunutta jalankulkijaa.




Olin 18.11 Tampereella Silkkivillan (Äänekoskella) järjestämällä bussimatkalla kiertämässä Kädentaitomessut. Viidessä tunnissa ehdittiin juuri sopivasti kiertää molemmat hallit ja nähdä hieno muotinäytöskin. Kuvassa Jukka Rintalan asuja. Myös taustaelementit on Rintalan käsin maalaamat. Kauniit värit ja herkät kuviot.




Messuilta tarttui mukaan monenlaista, mm. Riimingan pussukka ja laukku sekä Korumetsän koru, jota tuijotin hypnoottisena jo keväällä toisilla messuilla. Lisäksi ostin paperinarua, kirjoja, mattosukkuloita ja muuta pientä. Tunnustan että tuhlasin, ehkä on parempi jättää messuilut hetkeksi. Keväällä sitten seuraavan kerran Jyväskylään.






Matkalla voitin linja-autossa röyhelölankakerän. Messuilta ostin sitten puikot jotta pääsin heti kokeilemaan. Vieressäni istuva rouva teki sattumalta samantapaista huivia ja näin ollen osasi opettaa minuakin. Purin kokeilun ja jätin langan odottamaan parempaa hetkeä. En ole koskaan pitänyt noista röyhelöhuiveista enkä edelleenkään pidä, mutta olipa hauskaa neuloa sitä. Tein huivin eilen päivässä. Mistähän huivi löytää paikkansa, ei ole ihan omaa tyyliäni..?!




Ai niin, olipa meillä mukava Coton de tulear-aiheinen tapaaminenkin eräänä lauantaina. Osallistujia oli 15 koiraa + ihmiset. Kierrettiin kauniissa harjumaisemissa lenkki ja osa jäi paistamaan lopuksi makkaraa. Mukavaa oli ja säästyttiin sateeltakin, vaikka sinä päivänä satoikin ihan lähettyvillä.






Lopuksi muutama kuva lapsuuden maisemista, jotkut teistä tuntevatkin paikat. Vuosien tauon jälkeen palasin "juurilleni" ja täytyy sanoa että iski haikea olo, mutta se lienee tavallinen tunne tällaisissa paikoissa.








 Ensi kesän uimakelejä odotellessa, mukavaa talvea kaikille. 
P.S. Edellinenkin talviturkki jäi heittämättä.


1 kommentti:

Puppis kirjoitti...

Oi, no kyllä varmasti tulee lapsuusmuistot mieleen noista maisemista!! Mä oon lapsuuteni aikana asunut ainakin 3 eri asunnossa ja kaikki vuokra-asuntoja ja silti aina kaipailen niitä jos kävelen tai ajan autolla ohitse..