Kotia päivitetty

Pikkupikkuhiljaa tapahtuu kodin sisustaminen.. kolme vuotta sitten aloitettiin massiivinen remontti ja sehän ei ole vieläkään täysin valmis, mutta jotain on tapahtunut ja voin esitellä jotain uudistuksia mitä tämän talven aikaan on tapahtunut.

Sain olohuoneen viimein tapetoitua, tapetin ostin jo 2012.. samaa tyyliä takan laatoituksen kanssa

Uudet soffat, "aikuisten" mallia, tämä kuva on otettu aiemmin talvella ennen tapetointia

Tästä meille tullaan sisälle

Yksityiskohta eteisestä, seinät on valkoiset vaikka näyttää vaaleanpunaiselta kuvassa

Tähänkin saatiin naulakko..

  

Makuuhuoneen oksa sai vihdoin lehdet, tämä luonnonvalossa..

.. ja keinovalokuva

Pirteitä pakkaspäiviä kaikille!

H

Pehmoleluja ja kirpparikamaa

Lähdin perjantaina aikaisin koulusta ja kävin kiertämässä kaksi kirpparia pitkästä aikaa. Tässä saldo: Villalankaa, pellavalankaa, kahvipannuja, kuppeja mosaiikkiin, tuunattava lamppu ja lakanoita kuteiksi jne. Oli hyviä löytöjä, lankavyyhti on villaa, vaikutti virolaiselta (?) ja maksoi 2,5 €. Posliinikupit 50 snt ja tuo villahattukin 3 euroa.. Miksi ostin hatun? Ei mitään tietoa, kai se vaan oli niin sympaattinen kun sisälle oli kirjoitettu vanhan herrasmiehen(??) nimi (käsiala oli hutera). Laitoin sen pakastimeen puhdistumaan ja.. silleen. Ei siitä enempää. Ostin vitosella avaamattoman Genial-lautapelin, kokeilen sitä joskus kun saan pelikaverin. Mies harmikseni ei ole niitä innokkaimpia pelaajia kun taas itse olen lapsesta asti tottunut kaikenlaisiin peli-iltoihin.

Kävin myös kirjastossa ja ostin Käsityön museon alepöydästä tuon "Ihanat itsetehdyt laukut"-kirjan. Haluaisin ommella laukkuja mutta en tykkää ommella, eli haluaisin haluta ommella, tai haluaisin että joku muu haluaisi ommella minulle laukkuja ja myös ompelisi eikä vain haluaisi ommella. Huokaus, olen nyt älyttömän väsynyt ja pää ei toimi vaikka on vasta maanantai. Onneksi on vajaa viikko ja perjantain aion ottaa rennosti.

Mainitsin joskus aikoja sitten ystävälleni, että tykkäsin lapsena kovasti Bernard ja Bianca-kirjasta ja viime viikolla hän toi sen minulle, oli etsinyt kaikki kirpparit moneen kertaan ennen kuin löysi sen. Iso ilo tuli kirjan lisäksi siitä tietoisuudesta että joku on nähnyt vaivaa ilahduttaakseen minua!

Koska kesä on tulossa, ajattelin askarrella muutaman mosaiikkiruukun kesäkukille. Kaksi on nyt saumausta vaille valmiina. Haaveena olisi saada muutama myytyäkin, kaverit ja sukulaiset huomio, vink-vink.

Luontokuvana on tällä kertaa nämä tyypit jotka vaan mulkoilivat kun otin niistä kuvaa, tavattiin ne tuolla pohjoisemmassa Keski-Suomessa aurinkoa ottamassa.

Laitan nyt kuitenkin noista Vallilan verhoista kuvan, vaikka olkkari on muuten vähän.. miten sen sanoisi, stailaamatta. Aluksi säikähdin ikkunassa tuota kuosia, mutta olen nyt tottunut. Vie aikaa että oppii poikkeamaan omista tavoista ja mieltymyksistä, mutta se piristää kun välillä joutuu kyseenalaistamaan hankintojaan ja totutella uudenlaisiin juttuihin.

Eilen kun Hilma oli hoidossa ja tungin ennen reissuun lähtöä kaikki pehmolelut koneeseen odottamaan että ehdin ne pestä, säälittelin miehelle ääneen että "sinne ne ressukat jää myttyyn koneeseen, kamalan säälittävät ilmeet niillä jne.." No menin aamupalalle ja hetken päästä tuli (kodinhoitohuoneesta keittiöön) tekstari alla oleva kuva liitteenä. Viestissä luki "En tahdo kylpyyn.." Mies oli järjestänyt lelut pesukoneeseen niin että kaikkien silmät napitti anovan näköisenä ylöspäin. Hyvä etten itkuun räjähtänyt kun toiset oli niin onnettoman näköisenä pesukoneessa.. nauroin kuitenkin vedet silmissä pitkään ja vielä monesti päivälläkin.

Tänä aamuna sitten Hilma uikutti kovaan ääneen kun olin keittiössä ja menin katsomaan mikä on hätänä. Siellä se istui pesukoneen alla ja itki. Miten se tiesi että lelut on siellä huoneessa missä se ei koskaan muuten käy!? Koiran nenä taas osoitti taitonsa. Ja  tiikeri oli pakko luovuttaa sille, pestään tikru sitten myöhemmin.

Tällaisia pieniä ilon aiheita meillä on elämässä, koiraihmiset tai ainakin meidät tuntevat saattoivat eläytyä tähän pehmolelutragediaan. Pitkään yhteiselämään liittyy yhteinen pöhköily ja lapselliset hassut asiat, se että saa toisen nauramaan ihan arkisillekin asioille. Ja ihan varmasti monet koiran tai kissan omistajat saavat ison osan arjen pienistä iloista nimenomaan eläimen kautta, vai mitä?? Jostainhan se ilo on revittävä, arki sujuu silloin mutkattomammin. Tosin olenhan minäkin kuullut joskus että "turha nauraminen on typerää".. kuka minkäkin turhaksi luokittelee. Rajansa tietysti kikattamisellakin, mutta parempi nauraa pöhköille asioille kun aina odottaa sitä "oikeaa" tilannetta kun on sopivaa nauraa. 

Nyt lähden laittamaan pehmot kuivumaan, Hilma onkin kaivellut koppaansa ja selvästi etsinyt niitä.

Maaliskuun kiireitä

Aargh, niinhän siinä kävi että kun koulu alkoi niin blogi jäi unohduksiin. Tai ei unohtunut, paremminkin putosi prioriteettilistalla alemmas. Kuvia olen kuitenkin napsinut ihan kamalasti. Laitan nyt osan ja loppuja myöhemmin.

Keski-Suomen suunnalla asuville tai vierailijoille suosittelisin Keski-Suomen-, Alvar Aalto- ja Käsityön museoita. Taidehistorian kurssilla ollaan kierretty nuo paikat ja olen ihastunut kotikaupunkini tarjontaan.

Tässä pari kuvaa Keski-Suomen museosta

Sitten kotio. Hurahdin Vallilan kankaisiin ihan ykskaks ja koska kevät on, iski sisustusinspiraatio ja verhot meni vaihtoon. Ostin myös olkkariin verhot, mutta mulla ei ole vielä hyvää kuvaa "kohteesta", laitan myöhemmin. Niin ja pöytäliinakin on Vallilaa.

Huono kuva mutta verhokangas on "mandariini"

Ystävän sheltit ja minun Hilima-neiti

Hilma ja sen kamu, hiki tuli kun piti antaa tyypille köniin

Turkin kasvatus on alkanut ja jatketaan sitä ehkä alkukesään, tuskin hermo kestää pidempään?!

Äsken väsäsin mosaikkia ja täällä haisee maalikin, mutta näistä sitten lisää myöhemmin. Intoa riittää taas ihan mahdottomasti ja kirjastosta hain kasan neule-, pitsi-, betoni- ja mosaiikkikirjoja, ihan kun muuten ei olis ideoita jo pää täynnä.

Tilasomistuskoulutukseen!

Nyt loppuukin joutenolo ja vapaan taiteilijan elämä, sain nimittäin Taito-Aivialta kirjeen "sinut on hyväksytty tilasomistuskoulutukseen.." Kyseessä on täydennys/jatkokoulutusta artesaanitutkintoon. Koulu on kokoaikaista ja kestää tasan vuoden, maaliskuulta helmikuun loppuun. Vielä en osaa muuta kertoa. Alla olevissa kuvissa on ennakkotehtäväni joka piti viedä haastatteluun mukana. Työ piti olla max A4 kokoinen, kolmiulotteinen ja pienoismalli eli mittasuhteet oikeat. Tekniikka oli vapaa. Mukana oli Maila Pylkkösen runo  josta pieni ote kuuluu: "Maa keinuu, karhu kuorsaa kurnahtelee, se on Lumikin metsä." Vihreä erillinen läntti "lumella" on kurkistus karhun pesään, siellä nukkuu kivikarhu.
Se siitä, jatkossa kuulette lisää mitä oikeastaan opiskelen koska en vielä itsekään sitä tiedä.

Pientä näpertelyä.. teen aina kaikkia juttuja jotka sitten yleensä jäävät kaappiin. Pakonomainen askarteluinto kun iskee niin voi tehdä jotain turhaakin. Mustat ruusut on nappikorvikset askartelumassasta.

Maalasin makuuhuoneen seinään oksan. Katselin sisustustarroja mutta isommat ovat niin kalliita että päätin kokeilla itse. Lehdet puuttuvat mutta ehkä jätän tuon noin. Ajatuksena oli maalata hopeisia lehtiä sinne tänne, mutta saas nyt nähdä, tuskinpa enää lisään mitään.. Ken tietää..?

Vinkkinä vanhojen räsymattojen omistajalle, pura kudetta pois vaikka 10 cm matkalta ja tee uudet solmut ja hapsut. Tuohon vanhaan ostettuun mattoon meinasin virkata pitsipäädyt kunhan ehdin ja löydän sopivan langan. Kuvissa siis rispaantuneet hapsut ja purettua kudetta. Tehtävä lukijalle: Löydä kuvista koiran nenä :)

Siinäpä se nenä koko komeudessaan.

Mukavat viikonloput kaikille maalaiskomedian tunnelmissa. Sitä onkin tällä viikolla riittänyt hauskojen yövieraiden kanssa.

Koti ennen ja jälkeen remonttia

Ensin päivän lumikuvat, kaunista on ja aurinko hellii mieltä vaikkei se vielä muuten lämmitä  :)

Sitten: Vihdoinkin sain koottua keittiön osalta kuvia ennen ja jälkeen remonttia. Homma on viivästynyt kun on pitänyt penkoa vanhoja kuvia ulkoiselta kovalevyltä ja niitä kuviahan siellä riittää. Muista huoneista tulee kuvia sitten joskus. 

Talo on rakennettu ihan alunperin kesämökiksi 80-luvun alussa ja laajennettu 90-luvulla, jolloin tietääkseni keittiökin on tehty.

Kuvat on suunnilleen samoista kohdista ennen ja jälkeen. Me purettiin seinä entisen takkahuoneen ja keittiön välistä. Takkahuone oli ns. turha huone josta vain kuljettiin läpi ja joskus syötiin pöydän ääressä. Laajennettiin keittiö takkahuoneen puolelle. Nyt on tilaa ja valoa huomattavasti enemmän.

Ikkunan vieressä oleva senkki on samalla kohdalla kuin nykyisin tiskiallas, uudempi kuva on ikäänkuin jatkoa vanhaan. 2007 kuvassa näkyy myös vanhaa seinä jota ei enää ole.

2010 kuvassa näkyy vasemmassa alanurkassa vähän takkaa josta on kuva keskellä. Takka oli suunnilleen samalla kohdalla kuin sähköliesi nykyään.

Tässä vielä kuvia vanhasta keittiöstä ennen remonttia. Se oli yli 20 vuotta vanha ja inhosin alusta asti noita avohyllyjä, kiiltäviä kaapinovia joissa näkyi joka tahra vaikka kuinka yritti puunata, hukkatilaa jota jäi kahteen kulmaan, eikä värikään kovin ihana ollut. Mutta se toimi silti ihan ok ensimmäiset 12 vuotta jotka täällä on asuttu. Muutos on ollut suuri ja työmäärä myös, mutta se kannatti. Valoa ja avaruutta on nyt moninkertainen määrä. Aloitettiin uuden keittiön suunnittelu jo aikoja sitten, vuosia haaveiltiin siitä ja ajatukset kirkastuivat pikkuhiljaa. Onneksi ei hätäilty, sillä nyt ei puolen vuoden aikana jonka keittiö on ollut valmis, ole tullut yhtään epäkohtaa esille joka olisi harmittanut.

Nyt lähden ulos tuulettumaan, tietokone syö ihmisestä kaiken hapen ja tulee tympeä olo. Ulkoilkaa paljon kun kerrankin aurinko paistaa, jos vain on mahdollista käydä päivällä lenkillä. Onneksi päivä on jo pidentynyt niin että päivätyössä käyvätkin saavat nauttia valosta työpäivän jälkeenkin.

Alkuvuotta

Mulla ei ole asiaa, mutta tässä kuvia olkaa hyvät.
 

 

Elämäni ensimmäinen ristipistotyö, en olisi tehnyt ellei ystävä olisi ostanut itselleen samanlaista. Siitähän tuli ihan kiva :) Ja korurasia on Honkkarista puoleen hintaan. Mulla onkin kaikki korut ihan missä milloinkin, yleensä hukassa.

Ompelukone on taas ollut osa-aikatyössä ja se nakutti vessaan uuden verhon ja sermeihin myös kankaat. Vessan verho on Finlaysonin Taimi-kangas ja sermin kangas Ikeasta. Tuo pieni kuva on pussilakanasta joka ostettiin Tallinnasta, Finlaysonin sekin. On muuten yllättävän vaikeaa löytää tuplaleveään peittoon kivaa pussilakanaa, paitsi jos raaskii tuhlata.

Pitkästä mattoloimesta viimeiseimpänä tein tällaisia mattoja kolme kappaletta. Keskiviikkona ne saavat paikan ystävän eteisestä, 81-vuotias leskirouva teetätti itselleen uudet matot joiden uskoo kestävän seuraavat 30 vuotta. Ihanaa että voi vielä noinkin korkeassa iässä nauttia kodin sisustamisesta. Otetaan oppia!

Hypätään sitten meidän kotiin jonka kodinhoitohuone on minikokoinen ja possunpunainen.  Ylhäällä oleva kuva on kyseinen huone ennen remonttia, tilassa ei ollut muuta kuin nämä kaapit ja pesukone. Katsokaa tuota alempaa kulmakaappia, se oli oikein suunnittelun kukkanen. No se siitä, alemmat kuvat on otettu remontin jälkeen. Säästettiin osia vanhasta kaappiryhmästä ja ostettiin lisäksi iso allas Ikeasta. Laatathan on kierrätyskeskuksen ilmaista ylijäämälaattaa, paitsi musta. Se maksoi kympin. Lattia on yhdestä kohdasta kesken kuten näkyy, siihen tulee joku viritys..

Lopuksi vielä lyhyt video pikku-Hilman villistä olemuksesta, pakkasilla on sähköä ilmassa. Hauskaa loppukuuta ja nauttikaa tähtikirkkaista illoista, niin minä ainakin teen.

Ensi lumi

Lumi tuli lokakuun lopulla yhtenä yönä ja pari viikkoa saatiin siitä nauttia. Viime yönä se suli pois ja nyt sataa räntää. Yök. Onneksi on niin paljon sisähommia että ei niin harmita. Olen ollutkin ihmeen ahkera viime viikkoina jatkuvasta väsymyksestä huolimatta. En ole vielä saanut mitään kuitenkaan valmiiksi, että ei tässä ole mitään näytettävää vieläkään. Seitsemän mattoa olen kuitenkin saanut jo puista pois, eli nyt enää viimeistelyhommat vievät aikaa. 

Alkuun taas Hilman riemua lumen ja talven tultua. Olen muuten pahoillani jos kuvat on jotenkin vinksahtaneet. Edellisessä kirjoituksessa tämä ohjelma heitti ne mihin sattuu vaikka yritin keskelle tähdätä ja jotenkin muka symmetrisesti....

 

Annan nyt kuitenkin ihan pienen välähdyksen keskeneräisistä projekteistani. Hilmahan on aina apuna mitä tahansa teenkin, tässäkin varmaan pitää reunaa paikallaan että sitä on helpompi päätellä.

 

Retro räsymatto on tehty sillä idealla, että ei ole yhtään minun tyylinen mutta katsotaan mistä löytää aikanaan kodin. En voi muutenkaan tehdä kaikkia mattoja itselleni, lattia- ja säilytystila loppuu.

Olen saanut nauttia puuhellan lämmössä keitetystä kahvista nyt joka aamu, eipä voi aamut juurikaan paremmin alkaa. Meillä oli puuhella aikoinaan entisessä talossa ja nyt lähes 13 vuoden jälkeen saatiin taas hella, jossa on leivinuuni samassa. Sitä on kylläkin vasta lämmitelty, ei tehty ruokaa. Uskon että pian kokeillaan.

 Välillä innostun leipomaankin, nämä suolaiset herkut meni muistotilaisuuteen viime lauantaina.

 Lopuksi vielä arvoitus: miksi olen kerännyt pajua ja pätkinyt sitä kuivumaan? Jospa se joskus selviäisi.. myös itselleni :)