Ompelin laukun!

Minä osasin ommella! Ystäväni auttoi minut alkuun, toisin sanoen leikkasi kaavat, kankaat ja ohjeisti miten luen kirjan ohjetta ja kuvia. Ja lopun tein itse, kiitos opettajalle! Kankaan olen ostanut ehkä 15 vuotta sitten, mutta on odotellut parempia aikoja (ompeluintoa) muiden kankaiden kanssa. Vuori on violettia lakanakangasta.

Olisin halunnut päällystetyt napit, mutta se ei ollutkaan ihan simppeli juttu, joten ostin napit Petäjäveden Tekstiilistä, sieltä löytyy kaikille kaikkea.

 Ohje on tästä kirjasta: 

 Yritän nyt opetella ompelemaan, koska onhan se huomattavasti hyödyllisempi taito kuin vaikkapa betonikakkujen leipominen. Ensi viikolla on saatava valmiiksi asuntovaunuun istuintyynyt ja selkänojat, koska torstaina startataan kohti pohjoista. Jospa selviäisin niistä, toinen ystäväni auttoi "aluspussien" ompelussa, nyt sitten "enää" ne oikeat päälliset. Lupasin selvitä niistä ihan itse, kerron sitten miten kävi.

Revittiin kuteita tässä joku päivä helteillä, ystäväni ompeli minulle yhdestä lakanasta kivan retrokassin. Näitähän ei ole koskaan liikaa, eikös olekin hauska?

Voitte uskoa, kuka oli mukana kudehommassa...

Lopuksi vielä pari kuvaa ihanista suomenpystykorvan pennuista, ovat jo luovutusikäisiä. Kävin eilen ihastelemassa näitä veijareita tuolla lähistöllä.

Kapu ja Sessi

Ostin amppelimansikan, nyt odotellaan satoa :)

Kuvia Lapista

Viikko vierähti pohjoisen reissulla. Pari päivää oltiin ensin Oulussa ystäviä tapaamassa ja sitten ajettiin Kilpisjärvi-Norja-Ranua-koti-reitti. Asuntovaunun kanssa meni kaikki hyvin, ilmat oli hyvät eikä itikatkaan kiusanneet. Oli ihan mahtava reissu, kyllä pohjoisemmassa on ihan oma tunnelmansa. Ajokilometrejä tuli 2400, nyt viihdytään taas kotona vähän aikaa.

Saanan huipulle on 4 km matkaa, ei mikään helppo reissu mutta ehdottoman kannattava!

Porotokka saartoi meidät Saanalla

Norjassa

Keskiyön aurinko valaisee Kilpisjärvellä

Ranuan eläinpuistossa

Paperimassaa

Yritän kirjoittaa pikaisesti koska olen vähän kipeä enkä jaksaisi olla koneella. Haluan kuitenkin jakaa viimeisimmät kuvat täällä. Ensin parit eläinkuvat eli ystävien beagle-suomenpystykorva ja toisessa jo tutuksi tullut siperiankissa Liinu. Ihania tyyppejä!

Ennen lomaa joka siis oli tällä viikolla, tehtiin plastista paperimassaa ja siitä kaikenlaista pientä tavaraa. Moni teki hienon venetsialaisen naamion mutta itse pelkään (tai kammoksun) sellaisia, joten askartelin taas kippoja ja kuppeja sekä muita koristeita. Innostuin taas vähän liikaa kun kyseessä oli ihan uusi juttu mulle. Käytin ensin omat massat ja sitten koulukaverien jämät ja opettaja kaivoi jostain vielä muitakin ylijäämiä. Seokseen tuli vettä, liisteriä, puuliimaa, kaoliinia, liitujauhoa ja selluvillamurskaa. Helppoa ja hauskaa.

Tässä valmiita kuivumassa olevia kötöstyksiä ja alakuvassa ne on maalauksessa. Loput työt on vielä kesken, mutta kolme kulhoa/vatia sain valmiiksi. Kuivuneita töitä voisi hioa mutta halusin jättää rosoista reunaa ja pintaa näkyviin ihan reilusti.

Valkoinen kulho mustalla sydämellä on tehty alumiinisen kakkuvuoan päälle ja musta-valkoinen muovisen kulhon päälle. Sydämen aihion tein kanaverkosta ja liimasin päälle sanomalehtisuikaleita, sitten kun se kuivui, aloin lätkiä paperimassaa päälle.

Maanantaina aletaan tehdä valaisimia paperista, se onkin jo niin jännää etten edes uskalla vielä ajatella sitä sen enempää. Palaan siihen kun on jotain dokumenttia asiasta.
Nyt jääkiekkoa ja relaamista viltin alla. Pysykää lämpiminä :)

Pehmoleluja ja kirpparikamaa

Lähdin perjantaina aikaisin koulusta ja kävin kiertämässä kaksi kirpparia pitkästä aikaa. Tässä saldo: Villalankaa, pellavalankaa, kahvipannuja, kuppeja mosaiikkiin, tuunattava lamppu ja lakanoita kuteiksi jne. Oli hyviä löytöjä, lankavyyhti on villaa, vaikutti virolaiselta (?) ja maksoi 2,5 €. Posliinikupit 50 snt ja tuo villahattukin 3 euroa.. Miksi ostin hatun? Ei mitään tietoa, kai se vaan oli niin sympaattinen kun sisälle oli kirjoitettu vanhan herrasmiehen(??) nimi (käsiala oli hutera). Laitoin sen pakastimeen puhdistumaan ja.. silleen. Ei siitä enempää. Ostin vitosella avaamattoman Genial-lautapelin, kokeilen sitä joskus kun saan pelikaverin. Mies harmikseni ei ole niitä innokkaimpia pelaajia kun taas itse olen lapsesta asti tottunut kaikenlaisiin peli-iltoihin.

Kävin myös kirjastossa ja ostin Käsityön museon alepöydästä tuon "Ihanat itsetehdyt laukut"-kirjan. Haluaisin ommella laukkuja mutta en tykkää ommella, eli haluaisin haluta ommella, tai haluaisin että joku muu haluaisi ommella minulle laukkuja ja myös ompelisi eikä vain haluaisi ommella. Huokaus, olen nyt älyttömän väsynyt ja pää ei toimi vaikka on vasta maanantai. Onneksi on vajaa viikko ja perjantain aion ottaa rennosti.

Mainitsin joskus aikoja sitten ystävälleni, että tykkäsin lapsena kovasti Bernard ja Bianca-kirjasta ja viime viikolla hän toi sen minulle, oli etsinyt kaikki kirpparit moneen kertaan ennen kuin löysi sen. Iso ilo tuli kirjan lisäksi siitä tietoisuudesta että joku on nähnyt vaivaa ilahduttaakseen minua!

Koska kesä on tulossa, ajattelin askarrella muutaman mosaiikkiruukun kesäkukille. Kaksi on nyt saumausta vaille valmiina. Haaveena olisi saada muutama myytyäkin, kaverit ja sukulaiset huomio, vink-vink.

Luontokuvana on tällä kertaa nämä tyypit jotka vaan mulkoilivat kun otin niistä kuvaa, tavattiin ne tuolla pohjoisemmassa Keski-Suomessa aurinkoa ottamassa.

Laitan nyt kuitenkin noista Vallilan verhoista kuvan, vaikka olkkari on muuten vähän.. miten sen sanoisi, stailaamatta. Aluksi säikähdin ikkunassa tuota kuosia, mutta olen nyt tottunut. Vie aikaa että oppii poikkeamaan omista tavoista ja mieltymyksistä, mutta se piristää kun välillä joutuu kyseenalaistamaan hankintojaan ja totutella uudenlaisiin juttuihin.

Eilen kun Hilma oli hoidossa ja tungin ennen reissuun lähtöä kaikki pehmolelut koneeseen odottamaan että ehdin ne pestä, säälittelin miehelle ääneen että "sinne ne ressukat jää myttyyn koneeseen, kamalan säälittävät ilmeet niillä jne.." No menin aamupalalle ja hetken päästä tuli (kodinhoitohuoneesta keittiöön) tekstari alla oleva kuva liitteenä. Viestissä luki "En tahdo kylpyyn.." Mies oli järjestänyt lelut pesukoneeseen niin että kaikkien silmät napitti anovan näköisenä ylöspäin. Hyvä etten itkuun räjähtänyt kun toiset oli niin onnettoman näköisenä pesukoneessa.. nauroin kuitenkin vedet silmissä pitkään ja vielä monesti päivälläkin.

Tänä aamuna sitten Hilma uikutti kovaan ääneen kun olin keittiössä ja menin katsomaan mikä on hätänä. Siellä se istui pesukoneen alla ja itki. Miten se tiesi että lelut on siellä huoneessa missä se ei koskaan muuten käy!? Koiran nenä taas osoitti taitonsa. Ja  tiikeri oli pakko luovuttaa sille, pestään tikru sitten myöhemmin.

Tällaisia pieniä ilon aiheita meillä on elämässä, koiraihmiset tai ainakin meidät tuntevat saattoivat eläytyä tähän pehmolelutragediaan. Pitkään yhteiselämään liittyy yhteinen pöhköily ja lapselliset hassut asiat, se että saa toisen nauramaan ihan arkisillekin asioille. Ja ihan varmasti monet koiran tai kissan omistajat saavat ison osan arjen pienistä iloista nimenomaan eläimen kautta, vai mitä?? Jostainhan se ilo on revittävä, arki sujuu silloin mutkattomammin. Tosin olenhan minäkin kuullut joskus että "turha nauraminen on typerää".. kuka minkäkin turhaksi luokittelee. Rajansa tietysti kikattamisellakin, mutta parempi nauraa pöhköille asioille kun aina odottaa sitä "oikeaa" tilannetta kun on sopivaa nauraa. 

Nyt lähden laittamaan pehmot kuivumaan, Hilma onkin kaivellut koppaansa ja selvästi etsinyt niitä.

Kudottuja pyyhkeitä ja matto

Helmikuu on jo lopuillaan, tämä talvi on ollut harvinaisen lämmin. Nytkin on vain 2 astetta pakkasta pihalla.

Olen odotellut aurinkoa kovasti, mutta eipä ole näkynyt. Kohta alkais kirkasvalohoito olla tarpeen..

Lintujen ruokintaahan ei saa lopettaa ennen kuin ne alkavat löytää paremmin sapuskaa itse, joten aloitin ruokinnan vasta tammikuussa.. ovelaa pihistelyä. Sinitiaiset ja talitintit ruokailevat meillä, mutta myös närhi saa mahansa täyteen. Tyyppi on aika hauskan näköinen kulmakarvoineen :)

Tein kolmena päivänä mosaiikkijuttuja, mutta osa on vielä saumaamatta joten tässä pari uusinta työtä ja pieni huopasydän.

Punainen palttinamatto on nopea "välityö" leveillä puilla kudottuna. Taas sellainen matto jolle ei ole paikkaa ja josta en oikeastaan edes tykkää. Mutta nyt tiedän että vanhat kangaspuut ovat ehjät ja voin myydä ne eteenpäin huoletta. 

Käytin pois 7-veljestä lankoja ja virkkasin niistä salomoninsolmuilla huivin. 

Vihdoin ja viimein kaikki kutomani pellavapyyhkeet ovat ommeltuja ja valmiita. Niitä on aika paljon mutten vielä tiedä missä voisin niitä myydä. 
 

Viikon päästä olen tähän aikaan aloittanut koulun. En anna itselleni lupaa miettiä koko asiaa etten ala jännittämään. Eniten ehkä jännitän aina sitä millaisia tyyppejä siellä on mutta odotan kyllä innolla sitäkin että saa uusia ihmisiä osaksi omaa elämää. 

Onko täällä kevätväsymystä potevia lukijoita? Kertokaahan  mitä käytätte lääkkeeksi.. Me lähdetään koiran kanssa kohta ulkoilemaan ja haetaan ystävä mukaan oman koiransa kanssa. Eiköhän sillä käynnisty tämä viikko.

Teeriä

Tammikuu lähenee loppuaan. Tätä vauhtia ollaan kesässä hyvinkin äkkiä. Kerran talvessa teeriä tulee meidän pihakoivuihin, silloin aina toivoisin että omistaisin järkkärin ja pitkän putken. On ne upeita ja suuria lintuja. Yleensä niitä on pitkälti toistakymmentä, nyt nähtiin kahdeksan. Kolmena vuonna ollaan nyt nähty ne pihassa.

Sain tuliaisena ihanat keväiset tulppaanit. Olisi kyllä pitänyt syksyllä istuttaa sipuleita kukkapenkkeihinkin, se on ihanaa kun keväällä alkaa kukkapenkistä nousta uutta elämää. Tuo puutarha on mulle sellainen "jospa joskus innostuisin"-projekti tai haave, valitettavasti. Rikkaruohot rehottaa, mutta onneksi anopin tuomat perennat ovat silti säilyneet hengissä jo vuosia. Yleensä kitken rikkakasvit kerran keväällä ja toisen kerran keskikesällä, sitten odottelen että lumi peittää maan ja saa unohtaa pihahommat. Tykkään kyllä ulkoilla ja tehdä lumitöitäkin, ruohonleikkuukin on mukavaa, mutta kaikenlainen möyriminen mullassa.. ei kiitos. Tiedän että se on monille terapiaa ja nautinto, mutta minä saan iloa enemmän vaikkapa käsitöistä, yllätys. :)

 

Tein viimeisimpänä ystävälle kolme eteisen mattoa. Valittiin yhdessä kuteet ja muuten sain vapaat kädet. Saaja oli oikein tyytyväinen. Nyt tuo loimi loppui vihdoinkin. Mietin seuraavaa juttua, jos vaikka vaihtaisi ohuempiin lankoihin kuten pellavaan ja kutoisi välillä jotain raikasta ja keväistä. 

Niin no, vanhat puut on nyt viritelty kudontakuntoon ja niissä on tällainen loimi. Kudon kaksi 90 cm leveää mattoa. Tarkoitus on testata puut ja kirjava loimi, tämä kokeilu on ihan omasta päästä. Oli pakko keksiä jotain jujua koska kyseessä on muuten vähän tylsä palttinamatto.

Nostalginen paikka tämä kuppila, kuinka moni on käynyt täällä?

Hilman talviriehaa tänä aamuna, nyt on hyvä köllötellä lämpimässä tiikeri kainalossa, emännän jalkojen välissä. Siellä oli niin kova tuisku että kun käveltiin peltoaukealla jossa oli 20 cm lunta ja tultiin takaisin ehkä vartin päästä, meidän jäljet oli kokonaan kadonneet. Hyvä ettei tuuli vienyt koiraa mennessään. Täällä muuten sähkökatkot alkaa heti kun tuulee enemmän kuin 10 m/s. Ärsyttävää!

Mukavat loppuviikot, itse olen flunssainen ja perjantaina on jännät paikat mutten vielä kerro miksi.

Ps. Nyt pitäisi kommentoimisen olla helpompaa kun poistin sen hankalan varmistusjutun. Kokeilkaa vaikka. :)