Jos katsotaan miehen kanssa televisiota, yritän olla tekemättä tuota, kun muutenkin saan kommenttia siitä että voisin olla hetken paikallani enkä koko ajan hypätä jossain. Elokuvan katsominen yhteen putkeen vaatii joko maksetut liput elokuvateatteriin tai käsien ja jalkojen sitomisen penkkiin. Jälkimmäistä ei olla kokeiltu vaikka mies välillä niin uhkaileekin. Ihme kyllä, katsottiin viime viikolla kokonainen elokuva. Se oli niin jännä ja omituinen, että minäkin ihan keskityin. Sitä ihmeteltiin kyllä jälkikäteen.
Rautalankakori jonka huomasin ohjelmassa, sai huomioni koska olen ilmottautunut päivän kurssille toukokuun lopulla. Sitten opin itsekin kieputtelemaan rautalangasta jotain kivaa. Aiempaa kokemusta ei ole, jos ei lasketa sitä että mulle joutuu ehkä liiankin usein "vääntämään rautalangasta" jotain.
Sitten muihin aiheisiin. Kun olin Antiikkimessuilla lauantaina, näytin kolmelle antiikkikauppiaalle kuvaa näistä kynttilänjaloista, josko he tietäisivät niistä jotain. Ostin ne kirpparilta ja ne ovat Pentti Sarpanevan suunnittelemat, mutta mistään ei ole löytynyt muuta tietoa. Kukaan ei ole ennen nähnyt vastaavia, ei edes Hagelstam huutokauppojen arvioija (lähetin sähköpostia). Olen nyt tehnyt kaikkeni enkä tiedä saanko koskaan mitään parempaa tietoa valmistajasta. Sarpaneva teki töitä useille firmoille.
Sain viime kesänä anopilta tuon vasemmassa kuvassa näkyvän bambuhässäkän ja nyt se alkoi kuivahtaa, mutta otin eroon parhaiten elossa olevat oksat jotka heitin lasipurkkiin jatkamaan. Aika kaunis mielestäni. Jotkut ilmeisesti olivat silloin kesällä muistaneet että pidän oransseista ja keltaisista ruusuista. Hääkimpussani oli aikoinaan keltaisia ruusuja (vaikka tilasinkin oransseja). Fiiliksestä riippuen ostankin yleensä ko. värisiä tai valkoisia kukkia. Ja huom. ostan itse. Olen sanonut miehelleni että mulle ei tarvitse kantaa kukkia jos muuten on mulle kiva, ja onhan tuo ollutkin :)
Eilisellä lenkillä ihmettelin lumen paljoutta josta moni muukin puhuu, mutta sitten katsoin viime kevään kuvia ja olihan sitä silloinkin. Loppukuusta oli enää pelloilla lumikerros ja toukokuun alussa olikin jo lunta enää varjopaikoissa täällä meilläpäin. Vaikeaa silti uskoa että metrin kerros sulaisi kesään mennessä mun kukkapenkkien päältä..
Yöpakkaset on siitä ihania ettei aamuisin ole kuraisia teitä kun maa on vielä jäässä, asfalttia kun on vasta viiden kilometrin päässä. Ensi viikolla onkin odotettavissa jo kunnon lämpötiloja, sitä odottaessa nautitaan aurinkoisista kevätpäivistä.
9 kommenttia:
Siis onko tosiaan lunta ollut viime vuonnakin tähän aikaan ollut noin paljon...kummasti sitä unohtaa aina tuollaiset jutut...:)
Juu näin oli, mutta hurjaa vauhtia nytkin alkoi lumet sulamaan ja kohta on kesä!! :)
Hianot kynttilänjalat! Mä olen idättänyt elämäni ensimmäisen kerran kukkia takapihalleni. Jännityksellä odotan milloin saan ne penkkiin.
Kaisu-Maria
Toivotaan että tulee aurinkoinen kesä :)
Olipa kiva lukea blogiasi!
Koulussa nähdään ja saadaan taas uusia ideoita!
Voi vitsi sun blogi on niii ihana että tulee Hilmaakin jo kova ikävä!!<3<3 T: Milla jonka tunnet aikas hyvin.:-)
Kiitos Katri ja Milla :)
AaaaaaaaaaaaaaaaaaaA! I love your blog<3
Thanks, who ever you are :D
Lähetä kommentti