Viimeinen villasukka ja muita neulomisjuttuja

Tämä päivitys sisältää mainontaa, hyppää yli jos et tykkää.

Tiedättekö mitä? Kokeilin pitkästä aikaa neuloa sukkia, koska niska on ollut paremmassa kunnossa ja olen voinut neuloa esim. pipoja ihan kohtalaisen hyvin. Mutta ei, neuloin resorin ja vähän kuvioneuletta niin meinasin pyörtyä. Ei siis tule sukkia tai lapasia tähän taloon ainakaan vähään aikaan, mutta onneksi olen niitä neulonut joskus vähän liikaakin joten ostosukkiin tai lapasiin ei tarvitse turvautua vielä vuosiin. Se on vähän kuin polttopuut, että liiterissä on oltava ainakin parin talven puut jotta ei pääse vilu yllättämään.

Olis ollu makeet värit sukkiin, täytyy keksiä langoille muuta käyttöä..

Mulla on parit lempisukat joista tässä kuva, aika vähällä käytöllä olleet. Harmi vaan että tuosta pitsisukasta on toinen pari ollut kateissa jo kauan, enkä ole saanut tehtyä sille paria enkä siis hetkeen saakaan.

Kävin pari viikkoa sitten Äänekoskella Neulotus-lankakaupassa ja tässä pari kuvaa sieltä, eikös olekin söpö liike? 

Ostin sieltä Dropsin Karisma-lankaa josta tein tuon vaaleanlilan pipon. Ohje on täältä, klik.
Tein toisenkin pipon samalla ohjeella jostain vanhasta Maija tai Janne-langasta, en nyt muista kumpaa oli.

Pipo Pasin päässä

Hilmalle villapaita itse värjätystä Novitan Isoveli-langasta, ohje omasta päästä

 Olen ostanut myös kahdet Kollagen neliskanttiset puikot Neulotuksen Ilonalta, ne on ergonomiset ja suunniteltu etenkin nivelongelmaisille. Tykkään kovasti. 

Mainostan nyt Neulotusta senkin takia, että olen kuvannut noita epävirallisempia kuvia joita nettisivulta ja facebookissa löytyy. Vietettiin pari hauskaa päivää kun kuljettiin ympäriinsä lankakerien kanssa ja heiteltiin niitä milloin minnekin pusikkoon. Tässä muutama kuva kollaaseina joita kesällä otin. Ja huom! EN ole todellakaan mikään valokuvaaja, mutta kuvailen paljon ihan omaksi ilokseni. Oli hauskaa kuvata kesällä talvisia villalankoja, mutta nyt niitä on ihana neuloa.

Olen ollut melkein koko viikon flunssassa kotona ja tänään kun tuuli oli heitellyt risuja pihan täyteen, kokeilin tehdä pari risutyötä. Innostuin siitä(kin) niin että seuraavalle risukurssille voisin ilmoittautua. Näille saa nauraa, ekat työt on aina mitä on, mutta jostain on aloitettava.

Sydämellistä viikonloppua, älkää antako tuulen viedä.

Heidi