Puutöitä ja asuntovaunuilua

Pari viikkoa sitten meillä oli koulussa neljän päivän puutyöjakso. Minun lähtötasoni oli ala-asteen pienet puutyöt sekä 15 vuotta sitten tehty korkea laatikosto ja sekin miehen kanssa yhdessä. Muistan että silloin jyrsin laatikoiden reunoja, mutta muuta muistikuvaa ei asiasta olekaan. Halkoja olen hakannut ja sirkkelillä jotain leikannut, siinäpä taitaa olla kaikki kokemukseni puusta. Teini-ikäisenä haaveilin puusepän ammatista kuten monesta muustakin, mutta puupölyallergia viimeistään romutti tämän ammatin opiskelun.

Aloitettiin helpoilla voiveitsillä, että sai tuntumaa puuhun ja hiomiseen sekä vannesahan käyttöön. Mulle oli hyvä että lähdettiin alkeista, ehdin samalla miettiä minkä väsäisin varsinaisena työnä. Olen haaveillut pystykerinpuista joiden avulla saa esim. trikookuteita kerittyä ilman että toisen tarvitsee pitää käsissään vyyhtiä tai että se menisi solmuun. Opettaja ei ollut ennen moisia puita nähnyt, mutta lupasi että osaan sellaiset tehdä kun vaan keksin mitat. Opettajan avulla niistä sitten tulikin oikein toimivat ja tulevat kyllä käyttöön.

 
Voi sitä riemua kun taas opin uutta. Mutta tämä kaikkihan ei olisi mahdollista jos en olisi saanut opiskella nyt jo kolmatta vuotta kädentaitoalaa. Joten älkää lannistuko jos tuntuu että "muut osaa ja minä en". Työssä ollessani en saanut mitään aikaan eikä ollut voimia edes opetella uusia juttuja, virkkasin ja neuloin vaan. Hyvällä opetuksella ja ajan kanssa kuka tahansa oppii mitä haluaa. Ainakin lähes mitä haluaa. Minä en oppisi laulamaan kauniisti tai soittamaan pianoa vaikka kuinka olisi pätevä opettaja. Nämä ajatukset on omistettu erityisesti entiselle kollegalleni, joka tunnistaa tästä itsensä. :)

Meillä on asuntovaunu. Yli vuosi ollaan siitä haaveiltu ja mies on selannut nettiä kuukausikaupalla, keväästä asti erityisen paljon. Nyt hän myi moottoripyöränsä pois ja löysi ihan kivan ja pienen vanhemman vaunun. Enkä yhtään vihjaillutkaan pyörän myymisestä, se oli ihan miehen oma idea. Vaunu oli melkoisen likainen, mutta nyt perusteellisen kuuraamisen jälkeen se tuntuu oikein kodikkaalta. Varsinkin kun heitin ensimmäisenä kaikki vanhat tekstiilit roskiin.

Tehtiin neitsytmatka vaunulla viikko sitten ja hyvinhän tuo kulki perässä ja uni maittoi. Pian lähdetään pohjoista kohti sillä joten verhojen kanssa tulee kiire! Eilen ompelin vanhoista tyynyliinoista tilapäisverhot, ettei ihan näyteikkunassa olla. Ihan söpöthän nuo edesmenneen isotädin nuorena kirjomat tyynyliinat on. Vielä puuttuu päätyikkunoista verhot, panikoin niiden kanssa mutta ainahan sinne voi vaikka lakanan heittää yhden reissun ajaksi. Kai.

 

Mukavia kesäpäiviä kaikille ja nautitaan luonnosta.