Mosaiikkipöytä ja huoneen pienoismalli

Nyt minä sen tein: tilasin järkkärin! Canonin EOS 600D tuli postissa mutten ole vielä ehtinyt siihenKÄÄN perehtymään joten kuvailen vielä vanhalla kamerallani. Toki latasin akun ja napsin muutaman kuvan, yllätys yllätys Hilmasta. "Tuotekuvia" voin yrittää ottaa myöhemmin. Yhden valokuvauskurssin kävin kun artesaaniksi opiskelin, (näyttökiireiden takia taisin käydä yhtenä päivänä siellä istumassa..) mutta muuten olen vaan räpsinyt ja kokeillut eri juttuja. Tarkoitus on perehtyä ihan "oikeasti" kuvaamistekniikkaan ja harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Sitten joskus...

Seuraavat kuvat on otettu siis vielä vanhalla kameralla. Se ei ole järjestelmäkamera vaan Canonin powershot, olen ollut siihen tyytyväinen enkä aio sitä myydäkään eteenpäin vaikka niin oli tarkoitus, ainakaan ennen kuin raaskin ostaa järkkäriin pitkän putken. Powershotissa on kuitenkin 35 x optinen zoomi ja sillä saa ihan ok kuvia.

 Sain jo joku aika sitten valmiiksi Ikean viiden euron pöydän tuunauksen mosaiikilla. Olen koittanut toipua tuosta projektista, ottanut etäisyyttä ja siksi vasta nyt siitä kirjoitan. Se onnistui muuten ihan hyvin, mutta UNOHDIN laittaa laattasuojaa rosoisten laattojen pintaan ja musta sauma-aine jämähti niihin koloihin!! Kaivelin niitä puhtaaksi vaikka millä ja yritin hangata kyynelillä puhtaaksi (no ei ihan), mutta sitten luovutin ja nyt kun on aikaa kulunut niin en ole enää niin pettynyt eikä mustat pilkut häiritse kovinkaan paljon. Ei niihin varmaan muut edes kiinnitä huomiota. Käsillä tekijät kuitenkin tietävät miten harmittaa kun työstä tulee erilainen kuin suunnitteli.

Taas kävi niin etten pysynyt yhtään suunnitelmassa. Ainoastaan sudenkorennot ovat suunnilleen niin kuin ne piirsin, muuten vaan annoin mennä. Olen huono suunnittelemaan mitään valmiiksi asti, teen vaan "mutulla" ja joskus onnistuu joskus ei. Mutta kun itselle tekee niin voi revitellä ihan vapaasti, eikös niin?

Viime viikolla meillä oli koulussa pienoismalli-kurssi ja voi sitä ihanuutta! Olin käytännöllinen ja tein pienoismallin 1:20 miehen vanhempien olohuoneesta, koska olen luvannut vähän auttaa sisustuksen suunnittelussa ja toteutuksessakin kun aloitetaan remonttia siellä lähiaikoina. Jotain katto- ja ovimuutoksia yms. sinne tehdään, mutta se on miesten juttu ja minä keskityn pintoihin. Hilmankin kuva pääsi tauluksi seinälle, samoin pariskunnan oma kuva viime kesältä. Maton kudoin pienellä kudontakehyksellä 7-veljestä langasta kun en muuta kiireessä silloin löytänyt. Huonekalut on aika kökköjä mutta lopputulos on kohtuullinen ensimmäiseksi pienoismalliksi, huoneen kuulema tunnistaa kuitenkin.

Hauskinta projektissa oli sohvien väsäys. Jätin ne ihan viimeiseksi koska arvasin että siitä syntyy show.. Laitan tähän kuvan yhdestä työvaiheesta, saa nauraa! Sormenpäihin nousi rakkulat kuumaliimasta ja kaikki reunat irvistelee (tosin oli mulla liian vähän kangastakin).. silti uskon että kuka tahansa olis tehnyt siistimmät. Olipahan ainakin hauskaa kun nauroin itse vedet silmissä omille räpellyksilleni. Kaikki kankaiden kanssa tuhraaminen ja ompelu ovat mulle lähes mahdottomia asioita.

Ja jälleen loppuun Hilma-kuvia. Anopin luona on ollut lelukoira mitä se aina tappaa ja silmät onkin revitty päästä. Kuvassa on uusi samanlainen lelu johon Hilma ei ole vielä päässyt käsiksi. Onko jotain eroa näissä kavereissa?! Hilma on aina ihan läkähdyksissä kuritusurakan jälkeen.


Toinen kuva on otettu Cotoneille järjestetyssä koirakoulussa. Oli sateinen päivä ja hiekkapohjainen halli.. mitäpä tästä voi muuta sanoa. Pesulle päästiin kouluillan jälkeen.

Ensi viikolla meillä on koulusta lomaa ja sen jälkeen jatketaan paperin parissa, nyt on tehty paperimassaa ja seuraavaksi tehdään valaisimet paperista. Siitä myöhemmin lisää. Minä lähden huomenna aamulla Helsinkiin messuille, saan kyydin ja liput entiseltä työkaverilta, kiitos P. Tapaan myös veljen vaimon siellä, joten odotan huomista kovasti. Ihanaa viikonloppua kaikille, mitä sitten teettekin. Nauttikaa keväästä vaikka vähän viileää onkin (aamulla oli 2 astetta lämmintä, nyt 6).

Keskittymisvaikeuksia

Jos katson digiboxilta jotain ohjelmaa, joudun pysäyttämään katselun vähän väliä, koska huomaan aina jotain jännää taustalla, yleensä jotain käsitöihin tai sisustukseen liittyvää. Aamulla katsoin yhtä ohjelmaa näin: play, pause: rautalankakori, play, pause: virkattu pöytäliina, play, pause: kiva tapetti, play, pause: ihana lipasto, play, pause: kiva valokuvakollaasi-idea seinällä. Onko tuttua?

Jos katsotaan miehen kanssa televisiota, yritän olla tekemättä tuota, kun muutenkin saan kommenttia siitä että voisin olla hetken paikallani enkä koko ajan hypätä jossain. Elokuvan katsominen yhteen putkeen vaatii joko maksetut liput elokuvateatteriin tai käsien ja jalkojen sitomisen penkkiin. Jälkimmäistä ei olla kokeiltu vaikka mies välillä niin uhkaileekin. Ihme kyllä, katsottiin viime viikolla kokonainen elokuva. Se oli niin jännä ja omituinen, että minäkin ihan keskityin. Sitä ihmeteltiin kyllä jälkikäteen.

Rautalankakori jonka huomasin ohjelmassa, sai huomioni koska olen ilmottautunut päivän kurssille toukokuun lopulla. Sitten opin itsekin kieputtelemaan rautalangasta jotain kivaa. Aiempaa kokemusta ei ole, jos ei lasketa sitä että mulle joutuu ehkä liiankin usein "vääntämään rautalangasta" jotain. 

Sitten muihin aiheisiin. Kun olin Antiikkimessuilla lauantaina, näytin kolmelle antiikkikauppiaalle kuvaa näistä kynttilänjaloista, josko he tietäisivät niistä jotain. Ostin ne kirpparilta ja ne ovat Pentti Sarpanevan suunnittelemat, mutta mistään ei ole löytynyt muuta tietoa. Kukaan ei ole ennen nähnyt vastaavia, ei edes Hagelstam huutokauppojen arvioija (lähetin sähköpostia). Olen nyt tehnyt kaikkeni enkä tiedä saanko koskaan mitään parempaa tietoa valmistajasta. Sarpaneva teki töitä useille firmoille.

Sain viime kesänä anopilta tuon vasemmassa kuvassa näkyvän bambuhässäkän ja nyt se alkoi kuivahtaa, mutta otin eroon parhaiten elossa olevat oksat jotka heitin lasipurkkiin jatkamaan. Aika kaunis mielestäni. Jotkut ilmeisesti olivat silloin kesällä muistaneet että pidän oransseista ja keltaisista ruusuista. Hääkimpussani oli aikoinaan keltaisia ruusuja (vaikka tilasinkin oransseja). Fiiliksestä riippuen ostankin yleensä ko. värisiä tai valkoisia kukkia. Ja huom. ostan itse. Olen sanonut miehelleni että mulle ei tarvitse kantaa kukkia jos muuten on mulle kiva, ja onhan tuo ollutkin :)

Eilisellä lenkillä ihmettelin lumen paljoutta josta moni muukin puhuu, mutta sitten katsoin viime kevään kuvia ja olihan sitä silloinkin. Loppukuusta oli enää pelloilla lumikerros ja toukokuun alussa olikin jo lunta enää varjopaikoissa täällä meilläpäin. Vaikeaa silti uskoa että metrin kerros sulaisi kesään mennessä mun kukkapenkkien päältä..

Yöpakkaset on siitä ihania ettei aamuisin ole kuraisia teitä kun maa on vielä jäässä, asfalttia kun on vasta viiden kilometrin päässä. Ensi viikolla onkin odotettavissa jo kunnon lämpötiloja, sitä odottaessa nautitaan aurinkoisista kevätpäivistä.

Ostoksia ja koiria

Eilen olin melko siivosti Kädentaitomessuilla, mieli teki monenlaista mutta mukaan tarttui vain kirja luonnonvärjäyksestä (10 €) ,yksi Festivo-kynttilänjalka antiikkimessujen puolelta ja nuo muotit joista vois joskus tehdä jotain sisustusjuttua. Tuttuja näin paljon ja se olikin erityisen mukavaa päivässä. Niin ja notkuin toki eniten Mosaiikkimiljöön kojun nurkilla, mutta ostin vain pari ihan pientä juttua joita ihan oikeasti tarvitsin ;)

Tänään käytiin ihastelemassa ystävien pientä Corgin pentua, liian ihana!! Ei ole edes sanoja.. :)
Ja onhan tuo meidänkin "pentu" ihana, haistoi tarkasti terveiset jotka kuljetin vaatteissani pennulta. Taas pari lentokuvaa, en kyllästy näihin koskaan, ja tiedän ainakin pari lukijaa jotka ovat samaa mieltä :D

Minulla on vielä huominen vapaata, jos vaikka olohuoneen mosaiikkipöytää saisin jatkettua. Siitä en olekaan vielä kertonut, mutta myöhemmin sitten.. Mukavaa uuden viikon alkua kaikille.

Tämä on muuten taas niitä päiviä kun bloggeri heittelee kuvia minne sattuu.. mutta yritin parhaani...

Vain mosaiikkia tällä kertaa

Viikonloppuna opetin veljen vaimolle mosaiikin väsäilyä ja hän tekikin kauniin ruukun mun vanhoista astioista ja laatan palasista. Eikös olekin hyvä tuliainen viedä tarvikkeet mukanaan ja opettaa uusi harrastus? Tein samalla sydänruukun hänelle kun en malttanut olla itse askartelematta. :D 
En malta odottaa kesäkukkien saapumista kauppoihin, jotenkin näen itse mosaiikkiruukuissa punaiset pelargoniat, taitaa olla mun kesähitti tänä vuonna.

Ostin itselleni kankaanpainoon pigmenttivärejä, joita voi käyttää myös sauma-aineen värjäämiseen. Sydänruukussa sekä alla olevissa ruukuissa on värjätyt saumauslaastit.Ruukut on n. 20 cm halkaisijaltaan, vaikka näyttävät kuvassa ihan pieniltä.

Koska saumausaineen väri on mielestäni ihan törkeän vaikeaa valita, ajattelin kokeilla Gimpillä josko voisin hahmotella väriä tietokoneella. Tässä muutama väriversio, ruukku on todellisuudessa vielä saumaamatta. 

Tulevana viikonloppuna on Jyväskylässä Kädentaito- ja Antiikkimessut, myös iki-ihana Mosaiikkimiljöö on edustettuna siellä, tervetuloa/-menoa ihastelemaan värimaailmaa ja muutakin mukavaa. Ja menkää myös AO:n osastolle missä on artesaaniopiskelijoiden töitä esillä ja myös myytävänä.

Kissan elämää

Perjantaina avattiin grillikausi, tehtiin nuotio takapihalle lumikasojen viereen ja lämmiteltiin iltapäiväauringon ja tulen lämmössä. Tästä on tainnut tulla "ratitio", kolmas kevät jo kun näin tehtiin.

IHANAAAAAAAAA, ensimmäinen kissa jolle en ole allerginen, on siperiankissa Liinu joka asustaa nyt veljeni luona. Se on niin rohkea ja sosiaalinen että kömpi minunkin syliin kehräämään tänään vaikka eilen vasta tavattiin, kuvat kertovat kaiken <3

Hyvää alkavaa huhtikuuta, kellot on nyt käännetty joten kesän odotus on virallisesti alkanut. :)

Kevät on täällä!!!

 

Ei mene enää montaa viikkoa kun pupun jälkiä ei enää hangilla näy, aurinko sulattaa lumia nyt niin vauhdilla että sen melkein silmissä näkee. 

Milloin aurinko on paistanut viimeksi niin kauan putkeen kuin nyt viime viikkoina? Minä ja aika moni muu saadaan sen verran paljon virtaa auringosta että vähempikin riittäisi. Käyn niin ylikierroksilla että mies jo toppuuttelee vähän lepäilemään välillä. Tänään onkin yritetty ihan ok menestyksellä. Olen ulkoillut paljon enkä ole edes mosaiikkia väsäillyt, se on jo aika hyvin se.

Mosaiikkikurssi alkoi koulussa eilen ja kaikki olivat suurin odotuksin mukana, mutta... mitähän uskaltaisin sanoa. No ehkä parempi olla hiljaa, toivotaan että tiistaina postissa saapuvat ihanat glitterit ja blinbling-lasimosaiikit saavat hymyn huulille. Aika moni katosi vähin äänin aikaisin kotiin. 
Minä kokeilin liimata särkyneen pöydänkannen (taisin joskus laittaa kuvankin siitä) palasia silikonilla Ikean vanhan lampun kylkeen. En vielä tiedä lopputulosta, mutta jos onnistuu niin miehen sanoin "vois lähteä potkimaan auton laseja sisään kun niissä on samaa safety glassia" :D Täsmennys: tämä oli vitsi, ei uhkaus tai aikomus. Se on niin kaunista särkyessään :)

Loppupäivän pilkoin vaan astioita palasiksi kun se on hommaa mitä ei ole kiva tehdä sisätiloissa kotona. Ja aloitin päällystämään keraamista tuikkumökkiä kun se on sellaisenaan niin pliisu. 

 Luminen palm beach-asetelmani :)

 

 Pieni Gimp-testaus, että osaanko vielä jotain.. Lopuksi cotonin vauhdikkaita lentokuvia ja riemua.

Eikös ylöspäin käännetyt latvat olekaan enää muotia?

Aurinkoisia päiviä kaikille, minä lähden huomenna reissuun tapaamaan ihania perheenjäseniä kolmelle eri paikkakunnalle. :)

Pehmoleluja ja kirpparikamaa

Lähdin perjantaina aikaisin koulusta ja kävin kiertämässä kaksi kirpparia pitkästä aikaa. Tässä saldo: Villalankaa, pellavalankaa, kahvipannuja, kuppeja mosaiikkiin, tuunattava lamppu ja lakanoita kuteiksi jne. Oli hyviä löytöjä, lankavyyhti on villaa, vaikutti virolaiselta (?) ja maksoi 2,5 €. Posliinikupit 50 snt ja tuo villahattukin 3 euroa.. Miksi ostin hatun? Ei mitään tietoa, kai se vaan oli niin sympaattinen kun sisälle oli kirjoitettu vanhan herrasmiehen(??) nimi (käsiala oli hutera). Laitoin sen pakastimeen puhdistumaan ja.. silleen. Ei siitä enempää. Ostin vitosella avaamattoman Genial-lautapelin, kokeilen sitä joskus kun saan pelikaverin. Mies harmikseni ei ole niitä innokkaimpia pelaajia kun taas itse olen lapsesta asti tottunut kaikenlaisiin peli-iltoihin.

Kävin myös kirjastossa ja ostin Käsityön museon alepöydästä tuon "Ihanat itsetehdyt laukut"-kirjan. Haluaisin ommella laukkuja mutta en tykkää ommella, eli haluaisin haluta ommella, tai haluaisin että joku muu haluaisi ommella minulle laukkuja ja myös ompelisi eikä vain haluaisi ommella. Huokaus, olen nyt älyttömän väsynyt ja pää ei toimi vaikka on vasta maanantai. Onneksi on vajaa viikko ja perjantain aion ottaa rennosti.

Mainitsin joskus aikoja sitten ystävälleni, että tykkäsin lapsena kovasti Bernard ja Bianca-kirjasta ja viime viikolla hän toi sen minulle, oli etsinyt kaikki kirpparit moneen kertaan ennen kuin löysi sen. Iso ilo tuli kirjan lisäksi siitä tietoisuudesta että joku on nähnyt vaivaa ilahduttaakseen minua!

Koska kesä on tulossa, ajattelin askarrella muutaman mosaiikkiruukun kesäkukille. Kaksi on nyt saumausta vaille valmiina. Haaveena olisi saada muutama myytyäkin, kaverit ja sukulaiset huomio, vink-vink.

Luontokuvana on tällä kertaa nämä tyypit jotka vaan mulkoilivat kun otin niistä kuvaa, tavattiin ne tuolla pohjoisemmassa Keski-Suomessa aurinkoa ottamassa.

Laitan nyt kuitenkin noista Vallilan verhoista kuvan, vaikka olkkari on muuten vähän.. miten sen sanoisi, stailaamatta. Aluksi säikähdin ikkunassa tuota kuosia, mutta olen nyt tottunut. Vie aikaa että oppii poikkeamaan omista tavoista ja mieltymyksistä, mutta se piristää kun välillä joutuu kyseenalaistamaan hankintojaan ja totutella uudenlaisiin juttuihin.

Eilen kun Hilma oli hoidossa ja tungin ennen reissuun lähtöä kaikki pehmolelut koneeseen odottamaan että ehdin ne pestä, säälittelin miehelle ääneen että "sinne ne ressukat jää myttyyn koneeseen, kamalan säälittävät ilmeet niillä jne.." No menin aamupalalle ja hetken päästä tuli (kodinhoitohuoneesta keittiöön) tekstari alla oleva kuva liitteenä. Viestissä luki "En tahdo kylpyyn.." Mies oli järjestänyt lelut pesukoneeseen niin että kaikkien silmät napitti anovan näköisenä ylöspäin. Hyvä etten itkuun räjähtänyt kun toiset oli niin onnettoman näköisenä pesukoneessa.. nauroin kuitenkin vedet silmissä pitkään ja vielä monesti päivälläkin.

Tänä aamuna sitten Hilma uikutti kovaan ääneen kun olin keittiössä ja menin katsomaan mikä on hätänä. Siellä se istui pesukoneen alla ja itki. Miten se tiesi että lelut on siellä huoneessa missä se ei koskaan muuten käy!? Koiran nenä taas osoitti taitonsa. Ja  tiikeri oli pakko luovuttaa sille, pestään tikru sitten myöhemmin.

Tällaisia pieniä ilon aiheita meillä on elämässä, koiraihmiset tai ainakin meidät tuntevat saattoivat eläytyä tähän pehmolelutragediaan. Pitkään yhteiselämään liittyy yhteinen pöhköily ja lapselliset hassut asiat, se että saa toisen nauramaan ihan arkisillekin asioille. Ja ihan varmasti monet koiran tai kissan omistajat saavat ison osan arjen pienistä iloista nimenomaan eläimen kautta, vai mitä?? Jostainhan se ilo on revittävä, arki sujuu silloin mutkattomammin. Tosin olenhan minäkin kuullut joskus että "turha nauraminen on typerää".. kuka minkäkin turhaksi luokittelee. Rajansa tietysti kikattamisellakin, mutta parempi nauraa pöhköille asioille kun aina odottaa sitä "oikeaa" tilannetta kun on sopivaa nauraa. 

Nyt lähden laittamaan pehmot kuivumaan, Hilma onkin kaivellut koppaansa ja selvästi etsinyt niitä.

Maaliskuun kiireitä

Aargh, niinhän siinä kävi että kun koulu alkoi niin blogi jäi unohduksiin. Tai ei unohtunut, paremminkin putosi prioriteettilistalla alemmas. Kuvia olen kuitenkin napsinut ihan kamalasti. Laitan nyt osan ja loppuja myöhemmin.

Keski-Suomen suunnalla asuville tai vierailijoille suosittelisin Keski-Suomen-, Alvar Aalto- ja Käsityön museoita. Taidehistorian kurssilla ollaan kierretty nuo paikat ja olen ihastunut kotikaupunkini tarjontaan.

Tässä pari kuvaa Keski-Suomen museosta

Sitten kotio. Hurahdin Vallilan kankaisiin ihan ykskaks ja koska kevät on, iski sisustusinspiraatio ja verhot meni vaihtoon. Ostin myös olkkariin verhot, mutta mulla ei ole vielä hyvää kuvaa "kohteesta", laitan myöhemmin. Niin ja pöytäliinakin on Vallilaa.

Huono kuva mutta verhokangas on "mandariini"

Ystävän sheltit ja minun Hilima-neiti

Hilma ja sen kamu, hiki tuli kun piti antaa tyypille köniin

Turkin kasvatus on alkanut ja jatketaan sitä ehkä alkukesään, tuskin hermo kestää pidempään?!

Äsken väsäsin mosaikkia ja täällä haisee maalikin, mutta näistä sitten lisää myöhemmin. Intoa riittää taas ihan mahdottomasti ja kirjastosta hain kasan neule-, pitsi-, betoni- ja mosaiikkikirjoja, ihan kun muuten ei olis ideoita jo pää täynnä.

Aurinkoa

Voi miten teki hyvää eilinen auringonpaiste pitkästä aikaa. Se melkein sokaisi mutta kyllä se antaa jo lämpöäkin. Niinkuin ystävä asian ilmaisi, se on "mielialapilleri". Näinhän se juuri on.

Mulla kevät näkyy kotona niin, että sisustukseen kaipaisin lisää väriä ja raikkautta. Kynttilät piilottelin jo kaappeihin ja muutkin turhat koriste-esineet. Jos vaihdan värimaailmaa kesäksi, en halua muuta tavaraa enää sekoittamaan raikkaita värejä. Ajattelinkin alkaa metsästämään kankaita joista voisin ommella kappaverhot keittiöön ja ehkä olohuoneeseenkin.
Vielä yksi matto valmistui eilen jotta saan viikonloppuna purkaa toiset kangaspuut pois. Harmittaa, mutta kun ei ole tilaa niin ei voi mitään. Matto on 2,5 m pitkä ja valmistui pienistä (trikoo)pätkistä joita oli jäänyt edellisistä matoista. Lisäksi siinä on revittyjä kuteita. Voisin jättää sen itselleni keittiöön kevään ja kesän ajaksi, kun siinä on aika pirteä tunnelma. Kuva ei ole kovin hyvä ja päät on viimeistelemättä. Hilma se siellä taas retuuttaa tiikeriä suussaan :)

Hilman turkki on pidetty lyhyenä tähän asti, mutta nyt se pääsi kasvamaan sen verran että se takkuuntui ihan toivottomaksi. Onneksi kasvattaja on niin ihana, että tarjoutui auttamaan turkin laitossa. Siinä meni monta tuntia ja vielä seuraavanakin päivänä useampi tunti. Perjantaina teen saman homman uudestaan kotona, toivottavasti onnistun. Sain kuitenkin lupauksen että seuraava kerta on helpompi. 

Eikös ole kurjan näköinen koiruus märkänä?

Seuraavana päivänä oli tilanne jo parempi. Nyt kun turkki ei ole lyhyt eikä pitkä, Hilma näyttää ihan samalta kuin pentuaikana kun turkki oli vasta kasvamassa.

Tänään on illalla saman rotuisten kavereiden yhteinen koirakoulu tai sen tapainen. Tämän hetkisten tietojen mukaan 18 koirakkoa on tulossa, vähän meitä jännittää mutta tiedän jo etukäteen että siellä tulee olemaan hauskaa! :)