Pehmoleluja ja kirpparikamaa

Lähdin perjantaina aikaisin koulusta ja kävin kiertämässä kaksi kirpparia pitkästä aikaa. Tässä saldo: Villalankaa, pellavalankaa, kahvipannuja, kuppeja mosaiikkiin, tuunattava lamppu ja lakanoita kuteiksi jne. Oli hyviä löytöjä, lankavyyhti on villaa, vaikutti virolaiselta (?) ja maksoi 2,5 €. Posliinikupit 50 snt ja tuo villahattukin 3 euroa.. Miksi ostin hatun? Ei mitään tietoa, kai se vaan oli niin sympaattinen kun sisälle oli kirjoitettu vanhan herrasmiehen(??) nimi (käsiala oli hutera). Laitoin sen pakastimeen puhdistumaan ja.. silleen. Ei siitä enempää. Ostin vitosella avaamattoman Genial-lautapelin, kokeilen sitä joskus kun saan pelikaverin. Mies harmikseni ei ole niitä innokkaimpia pelaajia kun taas itse olen lapsesta asti tottunut kaikenlaisiin peli-iltoihin.

Kävin myös kirjastossa ja ostin Käsityön museon alepöydästä tuon "Ihanat itsetehdyt laukut"-kirjan. Haluaisin ommella laukkuja mutta en tykkää ommella, eli haluaisin haluta ommella, tai haluaisin että joku muu haluaisi ommella minulle laukkuja ja myös ompelisi eikä vain haluaisi ommella. Huokaus, olen nyt älyttömän väsynyt ja pää ei toimi vaikka on vasta maanantai. Onneksi on vajaa viikko ja perjantain aion ottaa rennosti.

Mainitsin joskus aikoja sitten ystävälleni, että tykkäsin lapsena kovasti Bernard ja Bianca-kirjasta ja viime viikolla hän toi sen minulle, oli etsinyt kaikki kirpparit moneen kertaan ennen kuin löysi sen. Iso ilo tuli kirjan lisäksi siitä tietoisuudesta että joku on nähnyt vaivaa ilahduttaakseen minua!

Koska kesä on tulossa, ajattelin askarrella muutaman mosaiikkiruukun kesäkukille. Kaksi on nyt saumausta vaille valmiina. Haaveena olisi saada muutama myytyäkin, kaverit ja sukulaiset huomio, vink-vink.

Luontokuvana on tällä kertaa nämä tyypit jotka vaan mulkoilivat kun otin niistä kuvaa, tavattiin ne tuolla pohjoisemmassa Keski-Suomessa aurinkoa ottamassa.

Laitan nyt kuitenkin noista Vallilan verhoista kuvan, vaikka olkkari on muuten vähän.. miten sen sanoisi, stailaamatta. Aluksi säikähdin ikkunassa tuota kuosia, mutta olen nyt tottunut. Vie aikaa että oppii poikkeamaan omista tavoista ja mieltymyksistä, mutta se piristää kun välillä joutuu kyseenalaistamaan hankintojaan ja totutella uudenlaisiin juttuihin.

Eilen kun Hilma oli hoidossa ja tungin ennen reissuun lähtöä kaikki pehmolelut koneeseen odottamaan että ehdin ne pestä, säälittelin miehelle ääneen että "sinne ne ressukat jää myttyyn koneeseen, kamalan säälittävät ilmeet niillä jne.." No menin aamupalalle ja hetken päästä tuli (kodinhoitohuoneesta keittiöön) tekstari alla oleva kuva liitteenä. Viestissä luki "En tahdo kylpyyn.." Mies oli järjestänyt lelut pesukoneeseen niin että kaikkien silmät napitti anovan näköisenä ylöspäin. Hyvä etten itkuun räjähtänyt kun toiset oli niin onnettoman näköisenä pesukoneessa.. nauroin kuitenkin vedet silmissä pitkään ja vielä monesti päivälläkin.

Tänä aamuna sitten Hilma uikutti kovaan ääneen kun olin keittiössä ja menin katsomaan mikä on hätänä. Siellä se istui pesukoneen alla ja itki. Miten se tiesi että lelut on siellä huoneessa missä se ei koskaan muuten käy!? Koiran nenä taas osoitti taitonsa. Ja  tiikeri oli pakko luovuttaa sille, pestään tikru sitten myöhemmin.

Tällaisia pieniä ilon aiheita meillä on elämässä, koiraihmiset tai ainakin meidät tuntevat saattoivat eläytyä tähän pehmolelutragediaan. Pitkään yhteiselämään liittyy yhteinen pöhköily ja lapselliset hassut asiat, se että saa toisen nauramaan ihan arkisillekin asioille. Ja ihan varmasti monet koiran tai kissan omistajat saavat ison osan arjen pienistä iloista nimenomaan eläimen kautta, vai mitä?? Jostainhan se ilo on revittävä, arki sujuu silloin mutkattomammin. Tosin olenhan minäkin kuullut joskus että "turha nauraminen on typerää".. kuka minkäkin turhaksi luokittelee. Rajansa tietysti kikattamisellakin, mutta parempi nauraa pöhköille asioille kun aina odottaa sitä "oikeaa" tilannetta kun on sopivaa nauraa. 

Nyt lähden laittamaan pehmot kuivumaan, Hilma onkin kaivellut koppaansa ja selvästi etsinyt niitä.

Maaliskuun kiireitä

Aargh, niinhän siinä kävi että kun koulu alkoi niin blogi jäi unohduksiin. Tai ei unohtunut, paremminkin putosi prioriteettilistalla alemmas. Kuvia olen kuitenkin napsinut ihan kamalasti. Laitan nyt osan ja loppuja myöhemmin.

Keski-Suomen suunnalla asuville tai vierailijoille suosittelisin Keski-Suomen-, Alvar Aalto- ja Käsityön museoita. Taidehistorian kurssilla ollaan kierretty nuo paikat ja olen ihastunut kotikaupunkini tarjontaan.

Tässä pari kuvaa Keski-Suomen museosta

Sitten kotio. Hurahdin Vallilan kankaisiin ihan ykskaks ja koska kevät on, iski sisustusinspiraatio ja verhot meni vaihtoon. Ostin myös olkkariin verhot, mutta mulla ei ole vielä hyvää kuvaa "kohteesta", laitan myöhemmin. Niin ja pöytäliinakin on Vallilaa.

Huono kuva mutta verhokangas on "mandariini"

Ystävän sheltit ja minun Hilima-neiti

Hilma ja sen kamu, hiki tuli kun piti antaa tyypille köniin

Turkin kasvatus on alkanut ja jatketaan sitä ehkä alkukesään, tuskin hermo kestää pidempään?!

Äsken väsäsin mosaikkia ja täällä haisee maalikin, mutta näistä sitten lisää myöhemmin. Intoa riittää taas ihan mahdottomasti ja kirjastosta hain kasan neule-, pitsi-, betoni- ja mosaiikkikirjoja, ihan kun muuten ei olis ideoita jo pää täynnä.

Aurinkoa

Voi miten teki hyvää eilinen auringonpaiste pitkästä aikaa. Se melkein sokaisi mutta kyllä se antaa jo lämpöäkin. Niinkuin ystävä asian ilmaisi, se on "mielialapilleri". Näinhän se juuri on.

Mulla kevät näkyy kotona niin, että sisustukseen kaipaisin lisää väriä ja raikkautta. Kynttilät piilottelin jo kaappeihin ja muutkin turhat koriste-esineet. Jos vaihdan värimaailmaa kesäksi, en halua muuta tavaraa enää sekoittamaan raikkaita värejä. Ajattelinkin alkaa metsästämään kankaita joista voisin ommella kappaverhot keittiöön ja ehkä olohuoneeseenkin.
Vielä yksi matto valmistui eilen jotta saan viikonloppuna purkaa toiset kangaspuut pois. Harmittaa, mutta kun ei ole tilaa niin ei voi mitään. Matto on 2,5 m pitkä ja valmistui pienistä (trikoo)pätkistä joita oli jäänyt edellisistä matoista. Lisäksi siinä on revittyjä kuteita. Voisin jättää sen itselleni keittiöön kevään ja kesän ajaksi, kun siinä on aika pirteä tunnelma. Kuva ei ole kovin hyvä ja päät on viimeistelemättä. Hilma se siellä taas retuuttaa tiikeriä suussaan :)

Hilman turkki on pidetty lyhyenä tähän asti, mutta nyt se pääsi kasvamaan sen verran että se takkuuntui ihan toivottomaksi. Onneksi kasvattaja on niin ihana, että tarjoutui auttamaan turkin laitossa. Siinä meni monta tuntia ja vielä seuraavanakin päivänä useampi tunti. Perjantaina teen saman homman uudestaan kotona, toivottavasti onnistun. Sain kuitenkin lupauksen että seuraava kerta on helpompi. 

Eikös ole kurjan näköinen koiruus märkänä?

Seuraavana päivänä oli tilanne jo parempi. Nyt kun turkki ei ole lyhyt eikä pitkä, Hilma näyttää ihan samalta kuin pentuaikana kun turkki oli vasta kasvamassa.

Tänään on illalla saman rotuisten kavereiden yhteinen koirakoulu tai sen tapainen. Tämän hetkisten tietojen mukaan 18 koirakkoa on tulossa, vähän meitä jännittää mutta tiedän jo etukäteen että siellä tulee olemaan hauskaa! :)

Kudottuja pyyhkeitä ja matto

Helmikuu on jo lopuillaan, tämä talvi on ollut harvinaisen lämmin. Nytkin on vain 2 astetta pakkasta pihalla.

Olen odotellut aurinkoa kovasti, mutta eipä ole näkynyt. Kohta alkais kirkasvalohoito olla tarpeen..

Lintujen ruokintaahan ei saa lopettaa ennen kuin ne alkavat löytää paremmin sapuskaa itse, joten aloitin ruokinnan vasta tammikuussa.. ovelaa pihistelyä. Sinitiaiset ja talitintit ruokailevat meillä, mutta myös närhi saa mahansa täyteen. Tyyppi on aika hauskan näköinen kulmakarvoineen :)

Tein kolmena päivänä mosaiikkijuttuja, mutta osa on vielä saumaamatta joten tässä pari uusinta työtä ja pieni huopasydän.

Punainen palttinamatto on nopea "välityö" leveillä puilla kudottuna. Taas sellainen matto jolle ei ole paikkaa ja josta en oikeastaan edes tykkää. Mutta nyt tiedän että vanhat kangaspuut ovat ehjät ja voin myydä ne eteenpäin huoletta. 

Käytin pois 7-veljestä lankoja ja virkkasin niistä salomoninsolmuilla huivin. 

Vihdoin ja viimein kaikki kutomani pellavapyyhkeet ovat ommeltuja ja valmiita. Niitä on aika paljon mutten vielä tiedä missä voisin niitä myydä. 
 

Viikon päästä olen tähän aikaan aloittanut koulun. En anna itselleni lupaa miettiä koko asiaa etten ala jännittämään. Eniten ehkä jännitän aina sitä millaisia tyyppejä siellä on mutta odotan kyllä innolla sitäkin että saa uusia ihmisiä osaksi omaa elämää. 

Onko täällä kevätväsymystä potevia lukijoita? Kertokaahan  mitä käytätte lääkkeeksi.. Me lähdetään koiran kanssa kohta ulkoilemaan ja haetaan ystävä mukaan oman koiransa kanssa. Eiköhän sillä käynnisty tämä viikko.

Tilasomistuskoulutukseen!

Nyt loppuukin joutenolo ja vapaan taiteilijan elämä, sain nimittäin Taito-Aivialta kirjeen "sinut on hyväksytty tilasomistuskoulutukseen.." Kyseessä on täydennys/jatkokoulutusta artesaanitutkintoon. Koulu on kokoaikaista ja kestää tasan vuoden, maaliskuulta helmikuun loppuun. Vielä en osaa muuta kertoa. Alla olevissa kuvissa on ennakkotehtäväni joka piti viedä haastatteluun mukana. Työ piti olla max A4 kokoinen, kolmiulotteinen ja pienoismalli eli mittasuhteet oikeat. Tekniikka oli vapaa. Mukana oli Maila Pylkkösen runo  josta pieni ote kuuluu: "Maa keinuu, karhu kuorsaa kurnahtelee, se on Lumikin metsä." Vihreä erillinen läntti "lumella" on kurkistus karhun pesään, siellä nukkuu kivikarhu.
Se siitä, jatkossa kuulette lisää mitä oikeastaan opiskelen koska en vielä itsekään sitä tiedä.

Pientä näpertelyä.. teen aina kaikkia juttuja jotka sitten yleensä jäävät kaappiin. Pakonomainen askarteluinto kun iskee niin voi tehdä jotain turhaakin. Mustat ruusut on nappikorvikset askartelumassasta.

Maalasin makuuhuoneen seinään oksan. Katselin sisustustarroja mutta isommat ovat niin kalliita että päätin kokeilla itse. Lehdet puuttuvat mutta ehkä jätän tuon noin. Ajatuksena oli maalata hopeisia lehtiä sinne tänne, mutta saas nyt nähdä, tuskinpa enää lisään mitään.. Ken tietää..?

Vinkkinä vanhojen räsymattojen omistajalle, pura kudetta pois vaikka 10 cm matkalta ja tee uudet solmut ja hapsut. Tuohon vanhaan ostettuun mattoon meinasin virkata pitsipäädyt kunhan ehdin ja löydän sopivan langan. Kuvissa siis rispaantuneet hapsut ja purettua kudetta. Tehtävä lukijalle: Löydä kuvista koiran nenä :)

Siinäpä se nenä koko komeudessaan.

Mukavat viikonloput kaikille maalaiskomedian tunnelmissa. Sitä onkin tällä viikolla riittänyt hauskojen yövieraiden kanssa.

Teeriä

Tammikuu lähenee loppuaan. Tätä vauhtia ollaan kesässä hyvinkin äkkiä. Kerran talvessa teeriä tulee meidän pihakoivuihin, silloin aina toivoisin että omistaisin järkkärin ja pitkän putken. On ne upeita ja suuria lintuja. Yleensä niitä on pitkälti toistakymmentä, nyt nähtiin kahdeksan. Kolmena vuonna ollaan nyt nähty ne pihassa.

Sain tuliaisena ihanat keväiset tulppaanit. Olisi kyllä pitänyt syksyllä istuttaa sipuleita kukkapenkkeihinkin, se on ihanaa kun keväällä alkaa kukkapenkistä nousta uutta elämää. Tuo puutarha on mulle sellainen "jospa joskus innostuisin"-projekti tai haave, valitettavasti. Rikkaruohot rehottaa, mutta onneksi anopin tuomat perennat ovat silti säilyneet hengissä jo vuosia. Yleensä kitken rikkakasvit kerran keväällä ja toisen kerran keskikesällä, sitten odottelen että lumi peittää maan ja saa unohtaa pihahommat. Tykkään kyllä ulkoilla ja tehdä lumitöitäkin, ruohonleikkuukin on mukavaa, mutta kaikenlainen möyriminen mullassa.. ei kiitos. Tiedän että se on monille terapiaa ja nautinto, mutta minä saan iloa enemmän vaikkapa käsitöistä, yllätys. :)

 

Tein viimeisimpänä ystävälle kolme eteisen mattoa. Valittiin yhdessä kuteet ja muuten sain vapaat kädet. Saaja oli oikein tyytyväinen. Nyt tuo loimi loppui vihdoinkin. Mietin seuraavaa juttua, jos vaikka vaihtaisi ohuempiin lankoihin kuten pellavaan ja kutoisi välillä jotain raikasta ja keväistä. 

Niin no, vanhat puut on nyt viritelty kudontakuntoon ja niissä on tällainen loimi. Kudon kaksi 90 cm leveää mattoa. Tarkoitus on testata puut ja kirjava loimi, tämä kokeilu on ihan omasta päästä. Oli pakko keksiä jotain jujua koska kyseessä on muuten vähän tylsä palttinamatto.

Nostalginen paikka tämä kuppila, kuinka moni on käynyt täällä?

Hilman talviriehaa tänä aamuna, nyt on hyvä köllötellä lämpimässä tiikeri kainalossa, emännän jalkojen välissä. Siellä oli niin kova tuisku että kun käveltiin peltoaukealla jossa oli 20 cm lunta ja tultiin takaisin ehkä vartin päästä, meidän jäljet oli kokonaan kadonneet. Hyvä ettei tuuli vienyt koiraa mennessään. Täällä muuten sähkökatkot alkaa heti kun tuulee enemmän kuin 10 m/s. Ärsyttävää!

Mukavat loppuviikot, itse olen flunssainen ja perjantaina on jännät paikat mutten vielä kerro miksi.

Ps. Nyt pitäisi kommentoimisen olla helpompaa kun poistin sen hankalan varmistusjutun. Kokeilkaa vaikka. :)

Koti ennen ja jälkeen remonttia

Ensin päivän lumikuvat, kaunista on ja aurinko hellii mieltä vaikkei se vielä muuten lämmitä  :)

Sitten: Vihdoinkin sain koottua keittiön osalta kuvia ennen ja jälkeen remonttia. Homma on viivästynyt kun on pitänyt penkoa vanhoja kuvia ulkoiselta kovalevyltä ja niitä kuviahan siellä riittää. Muista huoneista tulee kuvia sitten joskus. 

Talo on rakennettu ihan alunperin kesämökiksi 80-luvun alussa ja laajennettu 90-luvulla, jolloin tietääkseni keittiökin on tehty.

Kuvat on suunnilleen samoista kohdista ennen ja jälkeen. Me purettiin seinä entisen takkahuoneen ja keittiön välistä. Takkahuone oli ns. turha huone josta vain kuljettiin läpi ja joskus syötiin pöydän ääressä. Laajennettiin keittiö takkahuoneen puolelle. Nyt on tilaa ja valoa huomattavasti enemmän.

Ikkunan vieressä oleva senkki on samalla kohdalla kuin nykyisin tiskiallas, uudempi kuva on ikäänkuin jatkoa vanhaan. 2007 kuvassa näkyy myös vanhaa seinä jota ei enää ole.

2010 kuvassa näkyy vasemmassa alanurkassa vähän takkaa josta on kuva keskellä. Takka oli suunnilleen samalla kohdalla kuin sähköliesi nykyään.

Tässä vielä kuvia vanhasta keittiöstä ennen remonttia. Se oli yli 20 vuotta vanha ja inhosin alusta asti noita avohyllyjä, kiiltäviä kaapinovia joissa näkyi joka tahra vaikka kuinka yritti puunata, hukkatilaa jota jäi kahteen kulmaan, eikä värikään kovin ihana ollut. Mutta se toimi silti ihan ok ensimmäiset 12 vuotta jotka täällä on asuttu. Muutos on ollut suuri ja työmäärä myös, mutta se kannatti. Valoa ja avaruutta on nyt moninkertainen määrä. Aloitettiin uuden keittiön suunnittelu jo aikoja sitten, vuosia haaveiltiin siitä ja ajatukset kirkastuivat pikkuhiljaa. Onneksi ei hätäilty, sillä nyt ei puolen vuoden aikana jonka keittiö on ollut valmis, ole tullut yhtään epäkohtaa esille joka olisi harmittanut.

Nyt lähden ulos tuulettumaan, tietokone syö ihmisestä kaiken hapen ja tulee tympeä olo. Ulkoilkaa paljon kun kerrankin aurinko paistaa, jos vain on mahdollista käydä päivällä lenkillä. Onneksi päivä on jo pidentynyt niin että päivätyössä käyvätkin saavat nauttia valosta työpäivän jälkeenkin.

Alkuvuotta

Mulla ei ole asiaa, mutta tässä kuvia olkaa hyvät.
 

 

Elämäni ensimmäinen ristipistotyö, en olisi tehnyt ellei ystävä olisi ostanut itselleen samanlaista. Siitähän tuli ihan kiva :) Ja korurasia on Honkkarista puoleen hintaan. Mulla onkin kaikki korut ihan missä milloinkin, yleensä hukassa.

Ompelukone on taas ollut osa-aikatyössä ja se nakutti vessaan uuden verhon ja sermeihin myös kankaat. Vessan verho on Finlaysonin Taimi-kangas ja sermin kangas Ikeasta. Tuo pieni kuva on pussilakanasta joka ostettiin Tallinnasta, Finlaysonin sekin. On muuten yllättävän vaikeaa löytää tuplaleveään peittoon kivaa pussilakanaa, paitsi jos raaskii tuhlata.

Pitkästä mattoloimesta viimeiseimpänä tein tällaisia mattoja kolme kappaletta. Keskiviikkona ne saavat paikan ystävän eteisestä, 81-vuotias leskirouva teetätti itselleen uudet matot joiden uskoo kestävän seuraavat 30 vuotta. Ihanaa että voi vielä noinkin korkeassa iässä nauttia kodin sisustamisesta. Otetaan oppia!

Hypätään sitten meidän kotiin jonka kodinhoitohuone on minikokoinen ja possunpunainen.  Ylhäällä oleva kuva on kyseinen huone ennen remonttia, tilassa ei ollut muuta kuin nämä kaapit ja pesukone. Katsokaa tuota alempaa kulmakaappia, se oli oikein suunnittelun kukkanen. No se siitä, alemmat kuvat on otettu remontin jälkeen. Säästettiin osia vanhasta kaappiryhmästä ja ostettiin lisäksi iso allas Ikeasta. Laatathan on kierrätyskeskuksen ilmaista ylijäämälaattaa, paitsi musta. Se maksoi kympin. Lattia on yhdestä kohdasta kesken kuten näkyy, siihen tulee joku viritys..

Lopuksi vielä lyhyt video pikku-Hilman villistä olemuksesta, pakkasilla on sähköä ilmassa. Hauskaa loppukuuta ja nauttikaa tähtikirkkaista illoista, niin minä ainakin teen.